Helena Vuotikka asuu Simonkylän vanhustenkeskuksessa ja jakaa keittiön muiden talossa asuvien nuorten kanssa. Hänellä on kuitenkin ikään kuin oma yksiö käytävän varrella.
Helena Vuotikka, 26, löysi kodin vanhainkodista
Joukko nuoria asuu edullisesti Simonkylän vanhustenkeskuksessa Vantaalla. Helena Vuotikka on oppinut vanhuksilta, ettei kannata miettiä sitä, mitä muut sinusta ajattelevat.
Nuoret opiskelijasoluissa tai pienissä yksiöissä, vanhukset vanhainkodeissa. Näin se usein menee, vaikka kummatkin saattavat tuntea olonsa yksinäisiksi tai voisivat hyötyä toistensa seurasta.
Vantaalla on reilun vuoden ajan kokeiltu asumismallia, jossa nuorille aikuisille on vuokrattu asuntoja Simonkylän vanhustenkeskuksesta. Nuoret voivat asua edullisesti ja vanhukset saavat seuraa, kun nuoret viettävät toisinaan aikaa heidän kanssaan. Aluksi seuranpito oli vapaaehtoista, tulevissa vuokrasopimuksissa se sisällytetään ehdoksi vuokrasopimukseen.
Helena Vuotikka, 26, muutti Simonkylään viime syksynä. Pääkaupunkiseudulle hän oli tullut hieman aiemmin Oulusta rakennusmestarin töiden perässä. Ensin hän asui ystävänsä asunnossa, mutta kun tämä tarvitsi asuntoa itse, oli aika etsiä kotia muualta. Samassa puuhassa olivat samaan aikaan tuhannet muutkin.
– Kaverini vinkkasi, että Vantaalla on alkamassa yhteisöllisen asumisen kokeilu. Otin kopin asiasta ja lähetin Ohjaamoon hakemuksen.
Nuorten palvelukeskus Ohjaamo haastatteli asukkaaksi hakevat ja valitsi heistä sopivimmat. Helena Vuotikka tuli valituksi ja pääsi muuttamaan kotiinsa, joka on periaatteessa kuin tavallinen, noin 30-neliöinen yksiö. Jokaisella on oma wc, mutta kerroksen kuusi asukasta jakavat kaksi keittiötä, pesutuvan ja saunan. Vuokra on tällä hetkellä 390 euroa kuukaudessa. Sopimus tehdään aina puoleksi vuodeksi kerrallaan.
Yksin vanhuksiin olisi ollut vaikeampi tutustua
Yhteisöllistä asumistapaa, jossa nuoret ja vanhat asuvat samassa paikassa, on kokeiltu myös ainakin Hollannissa. Helena Vuotikka oli lukenut tästä jo ennen kuin muutti Vantaalle.
– Silloin ajattelin, että onpa hyvä idea, voisin itsekin lähteä tuollaiseen mukaan. Vanhukset pannaan liian usein omiin laitoksiinsa. Miksei samassa paikassa voisi asua nuoria ja vanhoja tai kaikenikäisiä?
Alkuun vanhusten kanssa oleminen jännitti kuten mikä tahansa ennalta tuntemattomien kanssa oleminen. Onneksi mukana tapaamisissa on ollut mukana muitakin, yksin kynnys lähteä tutustumaan vanhuksiin olisi ollut korkeampi.
– Viimeksi kun olen käynyt kämppiksen kanssa katsomassa vanhuksia, meillä oli mukana kissa ja kitara.
– Vastaanotto on aina ollut lämmin. Asukkaat nauttivat, kun heitä käy katsomassa. Hoitajatkin auttavat. He esimerkiksi vinkkasivat, mistä löytyy oikea kissaihminen.
Olen oppinut täällä ihmissuhdetaitoja. Tulevaisuudessa on pokkaa mennä tutustumaan vanhuksiin muuallakin.
Yksinäisyyden lievitystä puolin ja toisin
Helena Vuotikka on ollut mukana myös Kuvaajakaveri-toiminnassa, joka oli ikään kuin valokuvauskerho vanhuksille ja nuorille. Varsinainen projekti loppui jo, mutta yhdessä valokuvaaminen on jatkunut. Kokoontumisissa on valittu tietty teema, josta ensin keskustellaan parin kanssa. Sitten otetaan kuvia, esitellään ne ja jutellaan niistä.
– Siellä on ollut sama porukka, joten siellä oikeasti tutustuu. Tapaamiset ovat olleet tosi mukavia. Se on myös palkitsevaa. Eräs muistisairas pappa esimerkiksi muisti, että olen kotoisin Oulusta.
Aina ei tule edes ajatelleeksi, että ikäeroa on monta vuosikymmentä.
– Joku vanha pappa voi tuntua ihan kurittomalta pikkupojalta. Välillä taas vanhusten jutuissa on sellaista elämän tuomaa viisautta, että olen vain todella kiitollinen, kun saan olla heidän kanssaan, Helena Vuotikka kuvailee.
Helena Vuotikka on pannut merkille, että toiminta vanhainkodissa painottuu aamuun ja päivään, joten erityisesti illalla kaikenlaiset aktiviteetit ovat odotettuja. Jotkut vanhukset vaikuttavat myös vähän yksinäisiltä, varsinkin jos läheisiä ei ole tai he eivät juurikaan käy katsomassa.
– Kun lähdin tähän mukaan, se oli myös minulle yksinäisyyden lievittämistä ja torjuntaa, koska olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle enkä tuntenut ketään. Vanhuksista on siis ollut myös minulle seuraa.
Helena Vuotikka on muutenkin viihtynyt Simonkylässä. Alue on mukava ja rauhallinen, lenkkipolut ja palvelut lähellä.
– Olen oppinut täällä ihmissuhdetaitoja. Tulevaisuudessa on pokkaa mennä tutustumaan vanhuksiin muuallakin. Vanhuksilta oppii myös itsevarmuutta, sen ettei tarvitse välittää siitä, mitä muut minusta ajattelevat.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Muistisairautta poteva entinen kampaaja Helvi Ordning haluaa yhä, että tukka näyttää hyvältä – tytär kokkaa äidilleen tämän lempiruokia joka päivä
Hyvä elämäHelvi Ordningilla on ollut eri hoitajia muutaman vuoden aikana ainakin 200.
