Kolmannen katkaisuhoidon jälkeen Minna ymmärsi, että hänen oli raitistuttava tai hän menettäisi lapsensa ja puolisonsa.
Kun tytär muutti pois kotoa, Minna uskalsi hakea apua alkoholismiin − ”Äitiä arvioidaan erilaisen suurennuslasin läpi kuin isää”
Naisten alkoholiongelmat ovat lisääntyneet. Etenkin äitien juomista paheksutaan.
Minna, 51, saattoi puolisonsa lentokentälle toukokuussa 2019. Puoliso oli lähdössä pitkälle ulkomaanmatkalle. Minna jäi Suomeen. Hän oli ollut raittiina kahdeksan kuukautta, mutta nyt teki mieli juoda.
− Hain olutta heti lentokentältä. Ajattelin, että juon kaksi päivää salaa.
Seuraavan kahden viikon tapahtumat Minna on lukenut Omakanta-terveyspalvelusta, jonne terveydenhuollon työntekijät kirjaavat tietoja potilaalle tehdyistä toimenpiteistä. Ohikulkija oli löytänyt kaatuneen Minnan Helsingin keskustasta ja soittanut selviämisasemalle. Selviämisasemalta Minna oli toimitettu sairaalaan.
− Vedin kahden viikon kooman. Kun selvisin siitä, tajusin että jos haluan pitää parisuhteeni ja lapset elämässäni, tämän on pakko loppua.
Minna hakeutui viikon katkaisuhoitoon Laakson sairaalaan.
− Meni monta kuukautta, että selvisin juomisesta ja katkaisusta. Moraalinen krapula oli kuitenkin kaikkein pahinta.
Nyt Minna on ollut raittiina vuoden ja seitsemän kuukautta. Minna ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään, koska ei halua, että alkoholiriippuvuuteen liittyvä stigma vaikeuttaisi jatkossa hänen työllistymismahdollisuuksiaan.
Muutokset juomistavoissa ja tasa-arvo ovat lisänneet naisten alkoholinkäyttöä
Suomalaiset joivat vuonna 2019 kymmenen litraa 100-prosenttista alkoholia jokaista 15 vuotta täyttänyttä kohden. Jos määrä muutetaan kolmasosalitran keskiolutpulloiksi, suomalaiset juovat keskimäärin 667 pulloa olutta vuodessa.
Naisten alkoholinkulutus on yli kuusinkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana. Tuona aikana naiset ovat siirtyneet työelämään, jolloin heidän kulutusmahdollisuutensa ovat kasvaneet. Myös juomistottumukset ovat muuttuneet. Vielä 1960−1970-luvuilla juomista harrastivat lähinnä miesporukat. Naisia ei päästetty ravintoloihin ilman miesseuraa. Nykyään suomalaiset juovat tyypillisimmin kotonaan.
Rukoilin kotona aamuisin, tule tänään hyvä päivä.
Päihde- ja kriminaalityön diakoni Eeva Nurminen on tavannut urallaan satoja ihmisiä, jotka sairastavat päihderiippuvuutta. Juomisen taustalta löytyy usein tarve nollata stressaava tilanne. Myös erilaiset menetykset, kuten avioero, läheisen kuolema tai työttömyys saattavat johtaa juomiseen. Iäkkäät ihmiset saattavat juoda yksinäisyyteen.
− Päihde on väline, jonka avulla pyritään välttämään ongelmia ja niiden ratkaisua, Nurminen kertoo.
Väestöstä 13 prosenttia eli noin 560 000 henkilöä juo alkoholia niin paljon, että pitkäaikaisten terveyshaittojen riski on kohonnut. Alkoholin ongelmakäyttäjistä suurin osa on miehiä.
Minna joi yleensä yksin tai matkoilla, etteivät lapset nähneet
Yksitoista vuotta sitten Minna kyllästyi katsomaan silloisen puolisonsa alkoholinkäyttöä ja muutti kolmen tyttärensä kanssa pois kotoa. Vuoden ajan Minna asui lastensa kanssa ystävien luona ja milloin missäkin. Vihdoin ex-puoliso muutti pois yhteisestä kodista ja Minna pääsi palaamaan lasten kanssa kotiin.
− Kun tilanne rauhoittui ja pääsimme takaisin kotiin, aloin dokata. Oli pitkiä kausia, jolloin tarvitsin sixpackin joka päivä. Vuodet menivät eteenpäin ja määrät kasvoivat. Normaali olotila oli olla vähän kännissä. Viimeiset kaksi vuotta olivat pahimmat.
Yleensä Minna joi yksin kotona. Välillä hän reissasi paljon, kävi ulkomailla tapaamassa vanhoja ystäviään. Siellä sai juoda rauhassa ilman valvovia silmiä.
− Lähdin sinne juomaan, ettei tarvinnut tehdä sitä lasten edessä.
Välillä Minna saattoi olla kuukausia raittiina, mutta jos pullonkorkki aukesi, sitä oli vaikea saada kiinni. Minna haki apua A-klinikalta. Nyt hänellä on ollut sinne jo 11 vuoden hoitosuhde. Kerran terapeutti puhallutti Minnan.
− Puhalsin 2,2 promillea. Olin silti toimintakunnossa. Terapeutti kysyi minulta, tiedänkö, että tässä kunnossa ihmiset ovat yleensä sammuneet.
Minna on puhaltanut jopa 3,8 promillea. Suomessa rattijuopumuksen raja on 0,5 promillea, koska tällöin liikkeiden hallinta alkaa vaikeutua. Törkeän rattijuopumuksen raja on 1,2 promillea. 3−5 promillen humala on hengenvaarallinen, jollei alkoholiin ole kehittynyt käytön seurauksena voimakasta toleranssia.
Vielä kaksi vuotta sitten hänellä ei ollut minkäänlaisia tulevaisuudensuunnitelmia. Tänä vuonna hän menee naimisiin.
Lastensuojeluilmoituksen pelko esti hakemasta apua
Minna joi kymmenen vuoden ajan. Rankinta juominen oli kahden viimeisen vuoden aikana. Minna on ollut kolme kertaa katkaisuhoidossa.
− Jokaisella kerralla olen ollut ihan tosissani.
Apua Minna kokee saaneensa aina, kun on ollut valmis sitä vastaanottamaan.
− Minua pidätteli pitkään pelko siitä, että lastensuojelu saa selville, millaista meillä on.
Kun Minna aloitti taas juomisen kesäkuussa 2018 muutaman kuukauden tauon jälkeen, nuorin tytär, joka oli tuolloin 17-vuotias ja asui vielä kotona, sai tarpeekseen. Hän soitti itse lastensuojeluun.
− Hänelle etsittiin asunto ja niin hän lähti.
Tämän jälkeen jotain muuttui. Enää Minnan ei tarvinnut salata ja peitellä, vaan hän saattoi kertoa tilanteestaan avoimesti. Silloin Minna hakeutui ensimmäistä kertaa katkaisuhoitoon. Kun nuorin tytär pääsi viime vuonna ylioppilaaksi, Minna piti puheen, jossa kiitti tytärtään siitä, että tämä osasi hakeutua pois kotoa ja jaksoi opiskella.
− Olen ylpeä kaikista lapsistani ja siitä, mitä he ovat tehneet, mutta nuorin oli vielä kotona ja näki kaikkein pahimman.
Naisten juomiseen liittyy erityistä häpeää
Moni päihderiippuvuutta sairastava on elänyt lapsuutensa ympäristössä, jossa on kokenut vahvaa turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Itsetunto on heikko, eikä hyväksytyksi tulemisen kokemuksia ole.
Naisilla juominen alkaa yleensä tissutellen yksin kotona. Naiset häpeävät juomista yleensä enemmän kuin miehet, minkä vuoksi monet naiset pyrkivät salaamaan päihderiippuvuutensa viimeiseen asti.
− Naiset saattavat hakea apua terveyskeskuksesta niskakipuun tai mennä mielenterveystoimistoon ahdistuksen takia, mutta taustalla on päihderiippuvuus. On lääkäristä kiinni, kysyykö hän päihteidenkäytöstä, jolloin naisen on mahdollista kertoa, Eeva Nurminen kertoo.
Erityisesti äitien juomista paheksutaan.
− Kyllä äitiä arvioidaan erilaisen suurennuslasin läpi kuin isää. Siihen liittyvät edelleen yhteiskunnalliset roolit. Nainen nähdään edelleen hoivaajana, eräänlaisena madonnana. Juomisen ei koeta sopivan naiselle, Nurminen kertoo.
Toisinaan juomishimo iskee yllättäen. “Olin rautatieasemalla menossa Espooseen ja yhtäkkiä minun alkoi tehdä mieli alkoholia. Käännyin ja kävelin suoraan A-klinikalle. Kun pääsin sinne, mieliteko oli jo mennyt ohi. Minun oli pakko lähteä itseäni pakoon.”
”Olen kokeillut kaikenlaista, mutta olenpahan pysynyt raittiina”
Kun raittiutta oli kestänyt neljä kuukautta, Minna liittyi kirkkoon ja kävi aikuisrippikoulun. Rippikoulupapin kanssa käydyt keskustelut hän kokee todella tärkeiksi.
− Puhuimme elämäntilanteestani. Pystyin kertomaan hänelle juomisestani. Silloin se oli minulle ihan kamala häpeä.
Minna oli tiedonjanoinen, ja häntä kiinnostivat Raamattu ja kristinuskoon liittyvä tieto.
− Rukoilin kotona aamuisin, tule tänään hyvä päivä. En tiedä, kenelle osoitin sanani, korkeammalle voimalle vai itselleni. Sain siitä voimaa.
Viime vuonna Minna päätyi eroamaan kirkosta rahatilanteensa vuoksi. Hän halusi päästä veloistaan eroon ja koki tarvitsevansa myös kirkollisveroon menevät rahat.
Tällä hetkellä olen onnellinen, mutta en ota sitä itsestäänselvyytenä.
− Puotilan kappeli on kiva ja tuttu mesta. Käyn siellä edelleen laulamassa tai sytyttämässä kynttilän. Ei ole koskaan tullut sellaista tunnetta, että uskaltaako sinne mennä.
Minna on tehnyt kovasti töitä pysyäkseen raittiina. Hän on käynyt tutustumassa AA-kerhoon, joogannut, käynyt kuntosalilla. Tällä hetkellä hän käy terapiassa kerran kaksi kuukaudessa tarpeen mukaan. Keskustelut kokemusasiantuntijan kanssa ovat olleet tärkeitä. Lisäksi hän on saanut vertaistukea päihteettömästä kohtaamispaikasta.
− Olen kokeillut kaikenlaista, mutta olenpahan pysynyt raittiina. Enää en mieti juomista joka päivä.
Onnellisuus ei ole itsestäänselvyys
Kun ihminen raitistuu, hän joutuu kohtaamaan tunteensa, joihin alkoholin avulla on saatettu pyrkiä ottamaan etäisyyttä. Terapiassa Minna on tehnyt töitä itsensä kanssa ja oppinut kohtaamaan tunteensa. Minna ei välitä puhua häpeästä ja syyllisyydestä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Hän haluaa keskittyä tulevaisuuteen ja siihen, mitä tässä hetkessä voi tehdä hyvin.
− Tällä hetkellä olen onnellinen, mutta en ota sitä itsestäänselvyytenä.
Minna iloitsee kodistaan, nykyisestä puolisostaan ja kissastaan. Iloa elämään tuovat myös kolme tytärtä ja heidän perheensä, joiden kanssa välit ovat hyvät.
− Silloin kun join, en osannut olla onnellinen näistä asioista. Jos silloin olin onnellinen, niin oli promillet kohdillaan. Se oli valheellista, se ei ollut aitoa.
Kun alkoholi oli vielä kuvioissa mukana, ajatukset pyörivät siinä, kuinka saada rahat riittämään, ja kuka menee kauppaan hakemaan olutta. Minna oli jo päättänyt ettei menisi enää koskaan töihin.
Nyt Minna haaveilee opiskelemisesta. Myöhemmin tänä vuonna hän menee naimisiin.
− Jos minulta olisi kysytty kaksi vuotta sitten, onko minulla tulevaisuuden suunnitelmia, ei niitä olisi ollut. Nyt on.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Raittiutta tukevassa vertaisryhmässä saa puhua itsestä ja alkoholista luottamuksellisesti
AjankohtaistaEsa Lomma tietää, että oman tarinan jakaminen antaa voimaa.
.jpg)
