Emil Wikströmin veistämä patsas on siirretty Viipurista Agricolan kotikuntaan Pernajaan.

Hyvä elämä

Mikael Agricola oli a bright boy

Mikael Agricolaa pidetään kirjakielen isänä. Häntä saamme kuitenkin kiittää myös lukutaidosta. Agricolan päivää vietetään 9.4.

14.03.2016 15:09
Tarmo Ylhävuori
Wikimedia Commons

”Mikael oli a bright boy”, kuvailee kirkkohistorian emeritusprofessori Simo Heininen Mikael Agricolaa.

Agricola olisi luultavasti sanonut olevansa ennemminkin wisas poica kuin a bright boy. Joka tapauksessa nimike sopii välkylle suurmiehelle, joka edisti suomen kieltä ja lukutaitoa.

Simo Heinistä voidaan pitää Agricola-asiantuntijana. Hän perehtyi kirkkohistorian professorina kymmenissä teoksissaan Agricolan elämään.

Eläkkeelläkään Heininen ei ole lopettanut kirjoittamista. Hänen kynästään syntyy edelleen tasaisella tahdilla teoksia Suomen historiasta.

Simo Heininen pitää Agricolan suurimpana saavutuksena hänen käännöstöitään. Niiden johdosta hän kuuluu suurmiesten joukkoon suomen kirjakielen isänä ja suomenkielisen painetun sanan ensimmäisenä käyttäjänä.

Osana käännöstyötään Agricolan täytyi kehittää satoja uudissanoja. Sanoista noin 60 prosenttia on edelleen käytössä. Suomen kieli muuttuu kuitenkin jatkuvasti puhujien suussa. Esimerkiksi englannin kielen vaikutus on ilmeinen.

Emme tunne Agricolaa

Agricolan elämäntarinassa on paljon aukkoja. Hänen isästään ei tiedetä nimen lisäksi juuri mitään muuta. Hänen äidistään ei tiedetä edes nimeäkään.

Agricolasta ei ole edes säilynyt yhtään kuvaa. Kaikkien tunteman piirroskuvan Agricolasta käännöstyön parissa on tehnyt Albert Edelfelt vasta yli 300 vuotta suurmiehen kuoleman jälkeen.

Moni tuntee Agricolan suomen kirjakielen isänä, mutta harva muistaa, että hän oli sen lisäksi kirkonmies ja piispa.

Agricola oli tietoinen kyvyistään ja huolehti myös siitä, että muutkin tiesivät niistä.
– Simo Heininen

”Agricola ei ollut yksityisyrittäjä, eikä kirjailija sanan nykyisessä merkityksessä”, kertoo Heininen. Agricolan käännösprojekti oli Turun hiippakuntahallituksen suunnittelema ja kustantama.

Kirkon rahoituksella syntyi ensimmäinen suomenkielinen teos Agricolan Abckiria. Se oli oman aikansa aapinen, mutta ensisijaisesti se oli suunnattu papeille ja opettajille.

Samoin Agricolan teokset Rucouskiria, Se Wsi Testamentti, Käsikiria ja Messu olivat suunnattu ensisijaisesti papeille. Teokset mahdollistivat sen, että papit saattoivat hoitaa työnsä kansan kielellä.

Muiden käännöstyöt omaan piikkiin

Agricola sai koulutuksensa ensin Viipurissa ja myöhemmin Saksassa Wittenbergin yliopistossa. Koulutus oli 1500-luvulla harvinaisuus.

Samaten harvinaislaatuista oli miehen kielitaito. Agricola puhui, luki ja kirjoitti sujuvasti latinaa, ruotsia, saksaa ja suomea.

”Hän oli tietoinen kyvyistään ja huolehti myös siitä, että muutkin tiesivät niistä. Hänellä oli suomennostyössään apulaisia, mutta kirjoissa on ainoastaan hänen nimensä”, toteaa Heininen.

Esimerkiksi Dauidin Psaltaria eli Psalmien kirjaa on ollut suomentamassa useita henkilöjä. Heidän nimiään ei kuitenkaan mainita missään.

Reformaation periaate oli, että jokaisen tulee itse voida ottaa selvää Jumalan sanasta.”
– Simo Heininen

Se aiheutti luonnollisesti närää jo Agricolan elinaikana. Yksi hänen kadehtijoistaan oli Paavali Juusten.

Hän kirjoittaa piispankronikassaan, että psalmit oli jo suomennettu hänen ollessaan Turun koulun rehtorina. Juusten käännätti koululaisilla psalmeja ja korjasi niitä itse parempaa kieliasuun.

Juustenin kirjoituksen voi kuitenkin laittaa ainakin osittain kateuden piikkiin. Koulupoikien käännösharjoitukset ovat tuskin olleet edes Juustenin korjaamina korkeatasoisia.

Lukutaito edellytyksenä avioliittoon

Agricolan tärkeä perintö oli myös kansanopetuksen käynnistäminen. Hän ja Knuut Juhonpoika tekivät piispan puolesta tarkastusmatkan Savoon vuonna 1549. Matkallaan he heräsivät kansan kehnoon sivistykseen.

Ajatuksen kansan sivistämisestä Agricola omaksui uskonpuhdistuksesta.

”Reformaation periaate oli, että jokaisen tulee itse voida ottaa selvää Jumalan sanasta – käytännössä katekismuksesta – omalla äidinkielellään. Tämän vuoksi kansa oli opetettava lukemaan”, kertoo Heininen.

Osana Abckiriaa Agricola kirjoitti myös katekismuksen. Käytännössä kansa pänttäsi siis Agricolan kirjan sisältöä.

1500-luvulta aina 1800-luvulle kirkko vastasi kansan opettamisesta. Aleksis Kivi kuvaa Seitsemässä veljeksessä, miten opetus maaseudulla käytännössä toteutui.

Opetuksesta vastasi seurakunnan työntekijä lukkari. Kansan oppimia taitoja kuulusteltiin papin tai lukkarin pitämillä kinkereillä. Jos ei osannut opiskeltuja taitoja, ei päässyt ripille ja avioon.

Agricolalle liputetaan hänen kuolemansa kunniaksi 9.4.

Aikajana: Tarmo Ylhävuori

”Aikalaiset kyllä arvostivat Agricolaa, mutta suurvaltakaudelta alkaen hänen muistonsa hiipui”, kuvailee Simo Heininen.

1800-luvun nationalismi nosti Agricolan suurmieheksi. Aate piti yhteistä kieltä tärkeimpänä kansaa yhdistävänä tekijänä. Niinpä hänet kohotettiin Runebergin, Snellmanin ja Lönnrotin rinnalle.

Agricolan päivä pääsi kalenteriin vasta vuonna 1960 ja siitä 20 vuoden päästä ajankohta merkittiin liputuspäiväksi. Esimerkiksi Runeberg sai liputuspäivän jo omana elinaikanaan.

Suurmiehiä liputetaan yleensä syntymäpäivänä. Agricolan päivää vietetään puolestaan miehen kuolinpäivänä. Liputuspäiväksi on valittu kuolinpäivä, sillä Agricolan tarkkaa syntymäpäivää ei tiedetä.

Lähteet: