Sally Azar on viime vuoden opiskellut teologiaa Saksassa, mutta palaa joulu–tammikuussa kotimaahansa ja aloittaa Pyhän maan ja Jordanian evankelis-luterilaisen kirkon pappina.
Palestiinalaisalueilla ja Jordaniassa aloittaa pappina ensimmäistä kertaa nainen – toivon ja rauhan puolesta puhuminen konfliktin keskellä ei ole helppoa, ajattelee Sally Azar
Sally Azar varttui Jerusalemissa ja opiskeli Libanonissa ja Saksassa. Kutsumus papin työhön oman kansan parissa voimistui vuosi vuodelta.
Palestiinalaisalueilla ja Jordaniassa toimiva evankelis-luterilainen kirkko on saamassa ensimmäisen naispuolisen papin, 25-vuotiaan Sally Azarin. Jerusalemissa syntynyt Azar on opiskellut teologiaa Libanonissa ja Berliinissä ja palaa kotimaahansa joulu–tammikuussa. Azar vieraili Suomessa Lähetysseuran rauhanseminaarissa 21.–24. huhtikuuta.
Jordanian ja Pyhän Maan evankelis-luterilainen kirkko toimii Jerusalemissa, Länsirannalla ja Jordaniassa. Siihen kuuluu noin 3 000 jäsentä.
– En vielä oikeastaan tiedä, missä tulen asumaan. Tuntuu siltä, että varsinkin ensimmäisenä naisena tässä tehtävässä minun pitäisi olla vähän kaikkialla ainakin aluksi, Azar sanoo.
Luterilaisessa kirkoissa kautta maailman on ollut naisia pappeina ja piispoina jo pitkään, mutta Azarin tuleva työympäristö on monin tavoin haastava. Lähi-idän kristityt ovat vähemmistö kahden muun suuren maailmanuskonnon, juutalaisuuden ja islamin, rinnalla ja vain pieni osa palestiinalaiskristityistä on luterilaisia. Nähtäväksi jää, kuinka muiden kirkkojen ja uskontokuntien edustajat alueella suhtautuvat Azariin.
Kysymys siitä, että miltä tuntuu olla moninkertaista vähemmistöä – palestiinalainen, kristitty ja nainen pappina – huvittaa Azaria.
– En ole koskaan ajatellut sitä noin, minulle kaikki on ollut vain normaalia elämää. Mutta jos kerran olen vähemmistöä, niin toivon, että edustan vähemmistöjäni hyvin ja voin puhua kansani puolesta. Olemme ehkä pieni joukko, mutta toivon, että meillä on tulevaisuudessa suuri vaikutus.
Roolimallina oma isä
Sally Azar seuraa ammatissaan isänsä Sani Ibrahim Azarin jalanjälkiä. Isä-Azar on nykyään Jordanian ja Pyhän Maan evankelis-luterilaisen kirkon piispa. Sally Azar kutsuu isäänsä roolimallikseen pappina. Isä on kehottanut tytärtä kuuntelemaan omaa vaistoaan ja olemaan välittämättä toisten mielipiteistä.
– Oikeastaan odotan sitä, että saamme tehdä töitä yhdessä. Luotan isääni siinä, että kaikki menee hyvin.
Eräällä kesäleirillä kysyttiin, onko täällä sellaisia, jotka haluaisivat opiskella teologiaa. Minä olin yksi heistä, jotka nostivat kätensä.
Papin perheessä kasvaneelle Sally Azarille kirkko on ollut osa elämää lapsesta asti.
– Kävin esimerkiksi pyhäkoulussa. Kirkko oli kuin toinen kotini. Jo nuorena ajattelin, että haluan tehdä kirkossa enemmän. Eräällä kesäleirillä kysyttiin, onko täällä sellaisia, jotka haluaisivat opiskella teologiaa. Minä olin yksi niistä, jotka nostivat kätensä.
Vaikka Pyhän maan ja Jordanian kirkossa ei ollut naisia pappeina, Sally Azar ei ole osannut ajatella, etteikö se olisi mahdollista. Palestiinalaiskristittyjä naisia on ennenkin lähtenyt opiskelemaan teologiaa ja Pyhän maan kirkossa on käynyt vierailijoita muista maista, heidän joukossaan myös pappeina toimivia naisia.
Kun Sally Azar 18-vuotiaana aloitti teologian opinnot, kaikki oli vielä auki. Vähitellen kutsumus on vahvistunut, vaikka Azar tietää, että hänen kohdistuu paljon odotuksia ja ehkä myös ennakkoluuloja.
– En halunnut olla naispappi, vaan pappi. Se on työ, jota haluan tehdä, minun kutsumukseni. Tunne on voimistunut esimerkiksi teologian opintoihin kuuluvassa harjoittelussa Saksassa.
Sally Azar saa työkaverikseen oman isänsä, joka on kannustanut häntä luottamaan vaistoonsa ja olemaan välittämättä muiden mielipiteistä.
”En syytä nuoria siitä, etteivät he tule sunnuntaimessuun”
Israelissa, Palestiinassa ja Jordaniassa yhteiskunta on muuttunut paljon viime vuosikymmeninä, myös sukupuolten välisen tasa-arvon osalta. Nainen pappina ei muuta kirkkoa, mutta voi antaa tärkeän signaalin. Ihmiset haluavat nähdä kaltaisiaan erilaisissa tehtävissä tai rooleissa.
– Siitä tulee tunne, että myös meidän äänemme kuullaan. Kyse ei ole vain sukupuolesta, vaan myös esimerkiksi iästä.
Me voimme palvella Jumalaa ja puhua Hänestä monin eri tavoin.
Kirkot kaikkialla maailmassa painiskelevat samantapaisten ongelmien kanssa: miten olla merkityksellisiä myös uusille sukupolville ja tavoittaa heidät. Tätä mietitään myös Pyhällä maalla.
– En syytä nuoria siitä, että he eivät tule sunnuntaimessuun. Me voimme palvella Jumalaa ja puhua Hänestä monin eri tavoin. Luulen, että monet nuoret aikuiset ovat aika hämmentyneitä. Ihmiset opiskelevat ja oppivat tieteestä ja tieteellisestä maailmankuvasta, mutta on myös kolme suurta uskontoa, juutalaisten, kristittyjen ja muslimien käsitys Jumalasta.
Israelissa ja Palestiinalaisalueilla, jos jossakin, uskonnot näkyvät. Ei silti ole itsestään selvää, kuinka syvällisesti ihmiset tuntevat uskonnot.
– Puhutaan pyhästä maasta ja kaupungista, mutta täytyy sanoa, etten itsekään ihan ymmärtänyt mitä se tarkoittaa kun asuin siellä. Minulle koko maapallo pyhä. Nyt kun olen ollut muualla ja oppinut lisää omasta maastani, ymmärrän paremmin.
Kuinka puhua rauhasta konfliktin keskellä?
Kun Israel ja Palestiina ovat esillä suomalaisessa mediassa, kyse on usein väkivaltaisuuksista tai poliittisista jännitteistä. Viimeksi näin kävi pääsiäisenä, kun uutisotsikot kertoivat yhteenotoista Al Aqsan moskeijalla ja muualla Jerusalemissa.
Konflikti vaikuttaa myös Pyhän maan luterilaisen kirkon työhön monin tavoin, esimerkiksi siten, että liikkuminen alueella on palestiinalaisille usein vaikeaa ja hidasta. Miten papit voivat tuollaisessa ympäristössä puhua rauhan tai lähimmäisenrakkauden puolesta tai kehottaa jopa rakastamaan vihamiestä? Ei se olekaan ihan yksinkertaista, varsinkaan jos on itse paikan päällä, Sally Azar sanoo.
– Voin saarnata rauhan ja toisen rakastamisen puolesta, mutta miten ihmiset ottavat sen, se on toinen juttu.
Hän ajattelee, että ihmiset ovat pohjimmiltaan samankaltaisia, mutta Israelissa ja Palestiinalaisalueilla ihmiset elävät sekä vierekkäin että eri todellisuuksissa. Konfliktien juuret ovat syvällä ja vaikeita tilanteita tulee jatkuvasti.
– Jollakin palestiinalaisella voi vaikka olla juutalainen ystävä, joka sitten meneekin armeijaan ja on kohta töissä tarkastuspisteellä.
Sally Azar ajattelee, että konfliktissa on pohjimmiltaan kyse politiikasta, ei uskonnosta. Yksinkertaista ratkaisua ei ole.
– Jos sellainen olisi, emme olisi nyt tässä tilanteessa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pyhän maan kirkko tuomitsee väkivallan – ”Emme halua nähdä, että ihmiset kärsivät, olivat he sitten palestiinalaisia tai israelilaisia”, sanoo piispa Sani Azar
AjankohtaistaSuomen Lähetysseura kerää varoja palestiinalaiskirkon diakoniatyölle, jolla pyritään auttamaan sodan vuoksi ahdinkoon joutuneita ihmisiä.
