– Viime aikoina olen pohtinut, mikä elämässä on arvokasta ja mihin kannattaa käyttää vähä aikansa, Pihla Viitala sanoo.
"Olen pohtinut, miten lyhyen ajan olemme täällä", sanoo rikosetsivää näyttelevä Pihla Viitala
Näyttelijä tutustui tv-sarja Karppia tehdessään poliisin murharyhmän työhön. Kuoleman parissa työskentelevästä roolihahmosta oli saatava uskottava.
Kun roolihahmo on hiljattain leskeksi jäänyt rikosetsivä, riittää näyttelijälle haastetta. Pihla Viitala valmistautui rooliinsa Sofia Karppina muun muassa tutustumalla Helsingin poliisin murharyhmän työhön.
– On kiinnostavaa, että suurin osa murharyhmän työntekijöistä on naisia. Monelle heistä se on kutsumusammatti, johon he ovat halunneet nuoresta lähtien, Viitala kertoo.
– He joutuvat kohtaamaan hirveitä asioita. Niistä on vaikea ravistella itsensä irti, mutta kuulemma paras keino tilanteiden purkamiseen on mennä työkavereiden kanssa tuopille.
Näyttelijälle Karppi-rikosdraamasarjan tekemisessä vaativimmilta tuntuivat hyiset talviolosuhteet: kuvauksissa joutui olemaan keskellä yötä ilman pipoa ja hanskoja. Viitala hymähtää, että suomalaisilla näyttelijöillä on oltava tällaisissa asioissa korkea sietokyky.
– Hurjin tilanne varmaan oli se, kun piti kiivetä kylmässä viimassa korkealle nosturiin. Olen vähän yllytyshullu, ja tajusin vasta jälkikäteen, miten siinä olisi voinut käydä.
Leskeksi jäänyt rikosetsivä
Helsinkiin sijoittuvan 12-osaisen tv-sarjan ovat käsikirjoittaneet Jari Olavi Rantala, Kirsi Porkka ja Rike Jokela. Jokela on myös ohjannut sarjan. Karpin tapahtumat alkavat rannalle haudatusta naisen ruumiista, ja rikostutkinnan edetessä mukaan tulee kiinnostavia yhteiskunnallisia kytköksiä. Saksalaisena osatuotantona toteutettu Karppi nähdään ulkomailla nimellä Deadwind.
Itsesuojeluvaistoni on kasvanut äitiyden myötä.
Pihla Viitalan mielestä sarjassa on samoja sävyjä kuin viime vuosina maailmalla tunnetuksi tulleessa pohjoismaisessa rikossarjatyypissä nordic noirissa. Hänestä Karppi on kuitenkin draamallisempi: siinä keskitytään enemmän henkilöhahmoihin ja heidän historiaansa. Sofia Karpin työparia Sakari Nurmea näyttelee Lauri Tilkanen.
Viitala kuvaa Sofiaa yksinäiseksi kahden lapsen yksinhuoltajaksi, joka huolimatta työstään kuoleman parissa ei osaa käsitellä miehensä poismenon aiheuttamaa surua.
Näyttelijä toteaa olleensa onnekas, koska hänen elämässään ei ole vielä ollut suurempia tragedioita. Nyt hän on tosin joutunut uuteen tilanteeseen, sillä hänen läheinen ystävänsä on sairastunut vakavasti.
– Viime aikoina olen pohtinut, miten lyhyen ajan olemme täällä, mikä elämässä on arvokasta ja mihin kannattaa käyttää vähä aikansa.
Taide peilaa todellisuutta
Vaativia rooleja Pihla Viitala on tehnyt aiemminkin. Hänen merkittävimpiin rooleihinsa kuuluu Aku Louhimiehen vuonna 2008 ohjaaman Käsky-elokuvan Miina Malin, sisällissodan punainen naisvanki.
– Aloitin heti rankimmasta päästä, sillä se on raskain rooli mitä minulla on ollut. Ihmettelin silloin, onko elokuvan tekeminen aina tällaista horroria.
Kuulemma paras keino tilanteiden purkamiseen on mennä työkavereiden kanssa tuopille.
Viitalan mielestä elokuvissa ja tv-sarjoissa täytyy käsitellä myös vaikeita ja rankkoja asioita, koska taiteen tehtävänä on peilata todellisuutta eri tavoin.
– Taidekokemus voi synnyttää katsojassa hänelle tärkeän tunnereaktion. Taiteen pitää myös haastaa, tuoda esiin erilaisia arvomaailmoja. Toki viihdettäkin tarvitaan, mutta ei kaikki voi olla hilipatipippaa.
– Elokuva on itselleni erityisen tärkeä taidemuoto. Kun jokin elokuva saa minut pohtimaan asioita ja jopa ahdistumaan, se on saavuttanut jotain.
Viimeksi Viitala katsoi tyttärensä kanssa Charles Chaplinin Chaplinin pojan, ja se sai hänet vuoroin nauramaan, vuoroin itkemään.
– Siihen elokuvaan sisältyy elämän koko kirjo. Minusta tragikomedia on hieno laji, sillä eihän mikään ole täysin yksiselitteistä.
Hurjia tilanteita kuvauksissa
Pihla Viitala on työskennellyt paljon ulkomailla, Norjassa, Islannissa, Italiassa, Kreikassa ja Yhdysvalloissa. Maailmalla on tullut vastaan haastavia tilanteita. Esimerkiksi Islannissa hän joutui uimaan meressä miekkavalaiden ja haiden keskellä.
– Uskallan jo nykyään sanoa ei, jos tunnen, että johonkin tilanteeseen tarvitaan stunttia. Itsesuojeluvaistoni on kasvanut äitiyden myötä, Viitala sanoo.
Hän kiistää, että olisi koskaan lähtenyt ulkomaille maailmanvalloitusaikeissa, kuten mediassa on annettu ymmärtää.
– Esimerkiksi New York on ihana kaupunki, mutta en voisi kuvitella jääväni sinne, koska pidän niin paljon Euroopasta.
Viitala tekee parhaillaan kahta rikossarjaa. Toinen niistä on norjalainen Killer Street ja toinen suomalaissaksalainen Arctic Circle.
– Nautin työstäni, mutta en silti halua vain näytellä, keskittyä yhden asian puskemiseen. Elämässä voi tehdä paljon muutakin, hän sanoo arvoituksellisesti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sisukas nainen meren armoilla – Tiina Lymi haluaa kertoa Myrskyluodon Maija -elokuvan kautta rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen tärkeydestä
Hyvä elämä1800-luvulle sijoittuvan tarinan yhtenä keskeisenä teemana on hengellisyys. Tuolloin kristinuskon rinnalla elivät yhä väkevinä myös kansanuskomukset ja henkiolennot.
