Raija Pelli kuvailee kotikaupunkinsa Kauniaisten seurakuntaelämää monipuoliseksi. Jokainen löytää varmasti tavan olla mukana.
Poliisi-tv:stä tunnetuksi tullut Raija Pelli vetää nykyään kirjallisuuspiiriä Kauniaisten seurakunnassa – ”Vapaaehtoistoiminta antaa enemmän kuin ottaa”
Toimittaja, kirjailija Raija Pellille kotiseurakunta on paikka, jossa voi palvella kykyjensä mukaan.
– Olen ihminen, joka ei tykkää jäädä nurkkiin nysväämään, sanoo Raija Pelli kertoessaan, mitä kaikkea hän on tehnyt viimeisen vuoden aikana.
Freelancer-toimittajana, kirjailijana ja kouluttajana työskentelevä Pelli on yleensä viettänyt osan talvesta Floridassa, jonka lämmin ilmasto on tehnyt hyvää hänen reumalleen. Nyt koronatilanne on pitänyt hänet Suomessa. Myös osa työhön liittyvistä jutuista, kuten syyskuussa ilmestyneeseen Kikka – Mä haluun viihdyttää -kirjaan liittyneet tilaisuudet, peruuntuivat, mutta onhan elämässä muutakin.
Keväällä 2020 Pelliä tarvittiin etäopetuksessa olevien tyttärenpoikien apuopena. Vesijuoksemaan ei ole päässyt, mutta kävelylle ja Inkoon-kakkoskotiin kyllä. Kulttuurinnälkää ovat tyydyttäneet suoratoistopalvelut ja kirjasto. Kauniaisten seurakunnan Lukutoukat-lukupiirikin pääsi vuoden alussa kokoontumaan kerran ihan kasvotusten, mutta siirtyi sitten taas olosuhteiden pakosta Teamsiin.
– Hiljentyminen on välillä tärkeää, mutta jos elämä olisi vain Netflixiä ja sohvanmutkassa lukemista, ei se olisi kivaa. Tykkään olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja rakentaa sillä lailla sielunelämää. On tärkeää, että voi jakaa kokemuksia jonkun kanssa vaikka lukupiirissä, Pelli sanoo.
Pelolle ei pidä antaa periksi
Moni suomalainen muistaa Raija Pellin Ylen TV2:n Poliisi-tv:stä. Pelli oli mukana ohjelman teossa vuodesta 1989 vuoteen 2007, ensin toimittaja-juontajana ja sitten tuottajana. Ohjelmassa kerrottiin muun muassa tehdyistä rikoksista ja pyydettiin katsojilta vinkkejä niiden ratkaisemiseksi. Supersuosittu ohjelma teki Pellistä tunnetun.
– Silloin huomasin, että suomalaiset ovat enimmäkseen kohteliasta väkeä. Ei minua revitty kappaleiksi, vaan ennemminkin sanottiin kassajonossa kohdattaessa, että kiitos ohjelmasta, katsomme sitä joka kerta.
En tunne ketään julkisuudessa olevaa ihmistä, johon julkisuus ei olisi vaikuttanut.
Julkisuus pani silti miettimään, miten olla ja elää, sillä Poliisi-tv jatkui pitkään ja ohjelmalla oli vaikutusvaltaa. Jotakin ohjelman merkityksestä kertoo ehkä sekin, että sen tekijät saivat herjapostia ja -puheluita ja kokivat välillä myös fyysistä uhkaa. Rikolliset halusivat, että ohjelma lopetettaisiin, koska se sotki heidän toimintaansa. Ohjelman tekijät saivat onneksi kaiken tämän käsittelemiseksi myös ammattiapua.
– En tunne ketään julkisuudessa olevaa ihmistä, johon julkisuus ei olisi vaikuttanut. Kyllä se sai miettimään kaikenlaista, muttei varjoaan pidä ruveta pelkäämään, Raija Pelli toteaa.
Vuonna 1996 Pelli koki julkisen työn varjopuolet, kun hänen rakenteilla oleva kotinsa yritettiin räjäyttää. Tekijät saatiin kiinni, mutta tämäkin tapaus sai hänet miettimään, että rakkaalla työllä voi olla hintansa.
– Pelolle ei silti saa antaa periksi. Jos olisin antanut, olisin tuhonnut jotakin siitä etiikasta ja moraalista, minkä vuoksi olin ylipäätään lähtenyt toimittajaksi.
– Koin, että Poliisi-tv oli tärkeä ohjelma, sillä se muun muassa säästi yhteiskunnan varoja. Suuren yleisön antamat vihjeet todella auttoivat rikosten selvittämisessä.
Viisikymppisenä Raija Pellillä todettiin paha reuma. Meni muutama vuosi, ennen kuin hän oli taas työkunnossa.
Vastoinkäymiset kysyvät asennetta
Vaasasta kotoisin olevan Raija Pellin tie toimittajaksi alkoi jo lapsena. Hän pääsi 11-vuotiaana Ylen nuorisoääneksi ja tekemään ensimmäisiä radiohaastatteluita.
Lukiossa Pelli harkitsi myös juristin uraa, mutta päätyi Turkuun opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Sitten toimittajan työ alkoi taas kiinnostaa. Hän vaihtoi opintosuuntaa ja lähti Tampereelle opiskelemaan tiedotusoppia. Sieltä nuori toimittaja bongattiin Ylelle, ensin Vaasaan ja sitten Tampereelle Paljonko on paljon -ohjelman juontaja-toimittajaksi.
Vaikka Pelli teki pitkään tv-töitä, myös kirjoittaminen on ollut hänelle aina tärkeää.
– Kirjoittava ihminen kirjoittaa aina, jos ei muualle, niin vaikkapa pöytälaatikkoon.
Nykyään Raija Pelli on eläkkeellä, mutta tekee yhä töitä sen verran kuin hyvältä tuntuu.
– Olin täyttänyt 50, kun minun piti puhaltaa peli poikki reuman vuoksi. Tiesin, että edessä on leikkaushoitoja, mutta en sitä, että niitä on niin paljon. Muutama vuosi meni, ennen kuin pääsin taas työkuntoon.
Sairaus oli Pellin mukaan hyvä muistutus siitä, että vaikka kuinka pitäisi itsestään huolta, kaikkeen ei voi vaikuttaa. Silloin pitää myös osata heittäytyä autettavan ja hoidettavan rooliin.
– Vaikka kuvittelee olevansa vahva ja pitää itsestään huolta, näin voi käydä. Mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Kun vastoinkäymisiä tulee, on iso merkitys sillä, miten niihin asennoituu.
– En minä sure sitä, mitä menetin, vaan iloitsen siitä, mitä jäi jäljelle.
Hengellisen kirjallisuuden lukeminen on Raija Pellille yksi tapa käydä vuoropuhelua.
Lempeä ja avara hengellisyys puhuttelee
Kun reuma oli hankalassa vaiheessa, Raija Pelli sai voimavaroja Kauniaisten seurakunnasta ja 50 vuotta täyttäneille naisille tarkoitetusta Usko tai älä -keskusteluryhmästä. Pirkanmaalta Helsingin kautta Kauniaisiin Pelli oli muuttanut vuonna 2001.
– Usko tai älä -ryhmässä meitä oli eri alojen naisia, ja siellä syntyi tosi hyviä keskusteluja. Saimme tuoda uskoa esiin ja saimme epäillä. Kävimme läpi esimerkiksi Raamatun naiskohtaloita, puhuimme kirjallisuudesta ja kävimme yhdessä kulttuuritapahtumissa. Vieläkin herkistää, kun ajattelen sitä, millainen henki ryhmään syntyi. Pystyimme luottamaan toisiimme, Pelli kertoo.
Yhdeksän vuotta sitten Kauniaisten seurakuntaan perustettiin Lukutoukat-lukupiiri. Raija Pellistä tuli sen vapaaehtoinen vetäjä yhdessä seurakunnan papin Anna-Kaisan Tuomen kanssa. Pellillä on tapana pitää pieni alustus kirjailijoista.
– Kun minulla on tämä toimittajatausta ja kirjallisuudenopiskelijatausta, otan kirjailijoista selvää muutenkin.
Välillä ”lukutoukkia” on ollut mukana jumalanpalveluksissa esimerkiksi tekstinlukijoina. Pelli kuvailee Kauniaisten seurakuntaelämää monimuotoiseksi. On erilaisia harrastus- ja keskustelupiirejä.
– Koen aidosti, että jos ihmisellä on joku lahja, miksi sitä ei käyttäisi omassa seurakunnassaan. En puhu vapaaehtoistyöstä, minusta vapaaehtoistoiminta on parempi sana. Vapaaehtoistoiminta antaa minulle enemmän kuin ottaa. Tämä on minun tapani kiittää seurakuntaa.
Ihminen olisi aika poloinen, jos vaeltaisi tässä maailmassa yksin.
Raija Pelli muistelee jumalanpalvelusta radiosta kuunnellutta ja virsiä veisannutta huivipäiväistä körttimummaansa, ja sanoo, että häntä itseään puhuttelee nykyajan lempeä ja avara hengellisyys.
– Koen hengellisyyden tärkeäksi. Ihminen olisi aika poloinen, jos vaeltaisi tässä maailmassa yksin .
Tiiviimpinä työvuosina hengellisyys oli läsnä Pellin elämässä erityisesti kirjallisuuden muodossa. Hän mainitsee esimerkiksi Eero Huovisen kirjat ja Irja Askolan runot.
– Hengellinen kirjallisuus voi olla yksi tapa käydä vuoropuhelua. Jos miettii itsekseen, mitä on hengellisyys, mitä henkisyys ja mitä ihminen on suhteessa toisiin, ei ehkä löydä vastauksia. Silloin voi hakeutua porukkaan tai viisaiden tekstien äärelle ja olla vuorovaikutuksessa kirjoittajan kanssa tapaamatta häntä, hänen tekstiensä kautta.
Vuorovaikutuksen merkitys on Pellille aina vaan kirkastunut.
– Jos keskustelee liian kauan pelkästään itsensä kanssa, voi saada ennen pitkää aika tyhmiä vastauksia.
Kuka?
Raija Pelli, 63, on toimittaja, kirjailija ja kouluttaja. Asuu Kauniaisissa puolisonsa kanssa. Kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.
Mitä?
Tuli tunnetuksi Poliisi-tv:n toimittajana ja tuottajana. Työskennellyt myös Ilta-Sanomissa. Kirjoittanut kirjat Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa ja Kikka – Mä haluun viihdyttää.
Motto?
Jokaisella pilvellä on kultainen reunus.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kalajärven kappelilla puhutaan nyt kirjoista – teemailtoihin kutsutaan tunnettuja kirjailijoita
Hyvä elämäKirjallisuuden ystäväksi tunnustautuva Kirsi Muurimäki haastattelee kirjailijoita ja sitten keskustellaan yhdessä.
