Suonpää: Kirkon uusi sateenkaarisota satuttaa vielä syvemmältä kuin vääntäminen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä
Kirkon konservatiivit hävisivät taistelun tasa-arvoista avioliittoa vastaan. Nyt he ryhmittyvät nuijimaan gender-ideologiaksi nimettyä vastustajaa. Samalla joidenkin seurakuntalaisten identiteetistä tehdään synti.
Vuonna 2016 seurasin ensimmäistä kertaa keskustelua kirkolliskokouksessa. Huomioni kiinnitti erityisesti Savonlinnan kirkkoherran Sammeli Juntusen kritiikki sukupuolisensitiivisyys- sanaa kohtaan, kun johonkin kirkon strategiapaperiin oli kirjattu tavoite siitä, ettei nuoria kohtuuttomasti satutettaisi sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä käsiteltäessä. Sukupuolisensitiivisyys hämmensi kirkkoherraa ja hän vastusti sitä, vaikkei mielestään tiennytkään, mitä se on.
”Mitä tarkoittaa sukupuolisensitiivisyys” kysyi edustaja ja vastasi itse kysymykseensä haikealla pohdiskelulla miesten ja naisten eroista sekä – merkillistä kyllä – miesten ja naisten vessoista, joita ”Ruotsissa ei kai enää ole”. Muu kirkolliskokous istui päättämässä kirkon talousarvioista ja yksi edustaja artikuloi nostalgista kaipuutaan ruotsalaisiin miestenvessoihin. Ajattelin, että tästä nyt tuskin tulee koskaan kirkossa ajankohtaista kysymystä. Miten väärässä olinkaan.
Kyse on sukupuolivähemmistöjen vastustamisesta ja jopa heidän olemassaolonsa kyseenalaistamisesta.
Tämä kirkolliskokouspuheenvuoro palasi mieleeni viime viikolla, kun luin Itä-Savo -lehdessä julkaistua yleisönosastopuheenvuoroa. Neljä kirkkoherraa kirjoitti mainitun Sammeli Juntusen johdolla seurakuntalaistensa pöyristyneen Kirkkohallituksen päätöksestä tukea Pride-tapahtumaa. Kirkonmiesten viesti oli yksinkertainen: Pride-tapahtumaa ei pidä tukea, sillä kulkueen taustalla vaikuttaa gender-ideologia, jota ei sovi päästää kirkkoon. Ei se kovasti olisi tulossakaan, sillä sitä ei varsinaisesti ole edes olemassa.
Gender-ideologia on äärioikeiston käyttämä propagandakäsite. Se on alun perin katolisessa kirkossa keksitty, mutta äärioikeiston nopeasti omaksuma kuvitteellinen vihollinen uudessa kulttuurisodassa. Suomessa gender-ideologiasta ovat vaahdonneet erityisesti Tapio Puolimatka, Juha Ahvio ja muu oikeistopopulistinen kenttä.
Kirkkoherratkin lienevät saaneen vaikutteensa Oikea media -lehdestä tai Laura Huhtasaarelta. ”Kirkkohistorian perusteella ei ole mitenkään erikoista, että jokin vieras ideologia pyrkii soluttautumaan kirkkoon”, kirjoittivat kirkkoherrat ja ovat osin oikeassa. Se vieras ideologia, joka kirkkoon luikertelee, ei kuitenkaan ole gender-ideologia – eikä kirkolle edes niin kovin vieras. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun äärioikeistolainen retoriikka saa kirkossa sijaa.
Kyse on sukupuolivähemmistöjen vastustamisesta ja jopa heidän olemassaolonsa kyseenalaistamisesta. Gender-ideologian vastustajat haluavat pitää maailmansa yksinkertaisena: sukupuoli löytyy jalkojen välistä ja naista pitää jatkossakin saada kohdella naisena. Kun ihmiskäsitys on täsmälleen yhtä hienostunut kuin se oli 1. Mooseksen kirjan kirjoittajilla, ajatukset sukupuolenkorjauksista tai muunsukupuolisista häiritsevät omaa mielenrauhaa kohtuuttomasti.
Miespappeja kukaan ei käske riisumaan sukupuoltaan sakastissa.
Luomisjärjestykseen vetoamisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, kuka kelpaa Jumalan kuvaksi ja kirkkoon omana itsenään. Se on hengellistä väkivaltaa. Seurakuntalaista painostetaan jättämään sukupuolensa kirkon ulkopuolelle samaan aikaan, kun iso osa kirkon toiminnasta ja opetuksesta kuitenkin pyörii juuri tämän asian ympärillä. Miespappeja kukaan ei käske riisumaan sukupuoltaan sakastissa, osa päinvastoin tuo jopa seksuaalisuutensa mukaan sielunhoitosuhteisiin.
Kirkkoherrat eivät ole jääneet yksin ahdistuksensa kanssa. Heitä asettuivat nopeasti tukemaan 11 kirkollisen järjestön johtajat – kymmenen miestä ja yksi nainen. Näiden järjestöjen olemassaolo erillisinä ja omalakisina yhteisöinä kirkon sisällä on perustunut osin naispappeuden ja homoseksuaalisuuden vastustamiselle. Aiemmat taistelut hävittyään ne tarvitsevat uusia vihollisia. Ahdistuneiden kirkkoherrojen puheenvuoroa luonnehdittiin rohkeaksi, aivan kuin pienen sukupuolivähemmistön lyöminen vaatisi erityistä rohkeutta.
Uusi sateenkaarisota on vakavampi kuin avioliittokeskustelu. Kun avioliittoa pyöritellään kirkollisena toimituksena ja kirkkokäsikirjakysymyksenä, nyt puututaan vielä paljon syvemmin seurakuntalaisen minuuteen. Sen lisäksi, että hänen käytöksensä tuomitaan, nyt tehdään myös hänen identiteetistään synti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Kesäjournalismi ammentaa helteestä, seksistä ja järkyttyneistä perheenisistä
PuheenvuorotPerhe eksyi Yyterin nakurannalle järkyttymään ja suomalaiset saivat jälleen kollektiivisen pöyristymisen kokemuksen.
Suonpää: Tuokaa lapset kotiin Isis-leiriltä
Puheenvuorot
Ville Ranta: Taivaassa selkiytetään Pride-linjaa
Puheenvuorot
