Suonpää: #MeToo on sosiaalipornoa
Seksuaalisesta ahdistelusta puhutaan yksi ala kerrallaan. Luterilaisille katolisen kirkon skandaalit ovat mainio uutinen.
Suomen sisällissodan historian tutkimista on usein pilkattu sen uhrikeskeisyydestä: ”Sisällissodan historiaa selvitetään raato kerrallaan.” Jotain samaa on siinä, millaiseksi #MeToo-kampanjan käynnistämä keskustelu seksuaalisesta ahdistelusta nopeasti meni. Me käsittelemme ahdistelua yksi uhri tai yksi ala kerrallaan, vaikka alun perin kyse piti olla aivan päinvastaisesta. Koko kampanjan lähtökohtahan oli, että naisia ahdistellaan kaikkialla ja kaikilla aloilla. Osapuilleen kaikkia naisia on ahdisteltu ja osapuilleen kaikki miehet ovat olleet tässä mukana jotenkin.
#MeToo -keskustelussa julkisuuteen mahtuu kulloinkin vain yksi puheenaihe ja se on meille kaikille todella helpottavaa. Nyt vika on aina muissa. Eniten huomiota on Suomessa saanut elokuva-ala ja sen ympärillä lehdet olivat täynnä toinen toistaan yksinkertaistavampia kysymyksiä ja vastauksia. Miksi juuri elokuva-ala? No koska sitä tehdään ”koko kropalla ja suurten tunteiden vallassa”. Ihan kuin ahdistelussa lopulta olisi kyse fyysisyydestä tai suurista tunteista. Voin vain kuvitella, miten moni juristiharjoittelijoita puristeleva asianajaja, joita tunnenkin muutamia, on helpottuneena seurannut keskustelua ja arvellut: ”Taiteilijat ovat vähän tuommoisia.”
Tätä on odotettukin. Nyt päästään sanomaan, ettei uskonto ole ongelma vaan katolisuus on.
Elokuva-alan ahdistelukohu tuli ja meni, viimeistään silloin, kun joku keksi kaivaa Jouko Turkan haudastaan kantamaan vastuuta koko alan puolesta. Nähtäväksi jää, muuttuiko mikään. Juuri nyt keskustelua hallitsevat katolisen kirkon skandaalit, joissa ei sinänsä ole mitään uutta. Katoliset ovat kuitenkin erinomainen joukkio käsiteltäväksi, niin pieni kirkkokunta se Suomessa on. Nyt ei ole suurtakaan vaaraa siitä, että jutuissa loukattaisiin ketään ahdistelijaa.
Erityisesti meille luterilaisessa kirkossa paavinuskoiset ahdistelijat ovat mainio aihe. Vaikka vapaa-ajattelijat ja uskontojen uhrit yrittävätkin muistuttaa uskontoihin jo sinänsä liittyvästä järjestelmällisestä väkivallasta, keskustelussa isoimman äänen saavat nyt luterilaiset papit ja teologit. Tätä on odotettukin. Nyt päästään sanomaan, ettei uskonto ole ongelma vaan katolisuus on. Kohta kaikki uskovat, että ahdistelu johtuu pappien selibaattilupauksista ja on siksi nimenomaan katolinen synti. Luterilaisilla papeilla on puolisot, joten meillä kyllä on seurakuntalainen turvassa. Kymmenen vuotta sitten tehtiin sama lestadiolaisille ja uskoteltiin, etteivät nämä ongelmat muita luterilaisia koske. Odottakaapa vain, meidänkin vuoromme tulee vielä.
On paljon vaikeampi kirjoittaa ilmiöstä, yksittäisistä tragedioista syntyy parempia stooreja.
Miksi me mediassa annamme tämän tapahtua? Stoorien vuoksi. #MeToo -keskustelusta tuli nopeasti sosiaalipornoa. Toimittajat ovat kuunnelleet kertomuksia kymmenistä tai sadoista naisista ja esittäneet jokaiselle saman kysymyksen: ”Etkö tietäisi ketään julkkista, joka on raiskattu?” Esimerkiksi elokuva-alalla se, että naisia on kohdeltu ihan yksiselitteisestä väärin ja alistavasti, ei alussa millään meinannut riittää uutiseksi. On paljon vaikeampi kirjoittaa ilmiöstä, yksittäisistä tragedioista syntyy parempia stooreja. Tosielämän uutisointia seksuaalisesta ahdistelusta rakennetaan väkivaltaviihteestä tutuilla tarinankerronnan keinoilla. Parhaissa stooreissa olisi uhrina nuori ja kaunis nainen, syyllisenä helposti nimettävä, läpeensä paha mies, likainen vanha setä.
Jos keskustelua jatketaan ala kerrallaan, saamme jatkaa tätä hamaan maailman tappiin saakka. Puhuttavaa riittää, mutta vaikutukset jäävät vähäisemmiksi, kuin ahdistelua kokeneet toivovat. Eikä tämä ihan kaikille aloille edes tule ulottumaan. Media-alan me toimittajat jätämme suosiolla viimeiseksi. Siihen olisikin kurja paneutua, sillä media-alan ahdistelijat ja raiskaajat ovat ystäviämme, meille tuttuja ihmisiä, joita tuskin tarvitsee nostaa tikun nokkaan kiusattavaksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Puolimatkaa vastaan ei tarvitse argumentoida
PuheenvuorotTapio Puolimatka väittää olevansa huolissaan siitä, että pedofilia hyväksyttäisiin. Oikeasti Puolimatka on huolissaan siitä, että homoseksuaalisuus hyväksytään.
