Suonpää: Yhteistyö päiväkotien ja koulujen kanssa osoittaa, että uskonnottomat ovat kirkolle pakanakansa
Päiväkodin Jeesus-tuokiossa vaikutti menevän pieleen suurin piirtein kaikki. Valitettavasti se ei taida olla yksittäistapaus.
Päiväkodin seinällä olevan ilmoituksen mukaan seurakunta järjestää 3–5-vuotiaille lapsille päiväkodissa Jeesuksen elämä -tuokion. Uskonnottomien etujärjestöjen ylläpitämän Kantelupukki-sivuston jakamassa ilmoituksessa kerrotaan, että tuokiossa tutustutaan historiallisen Jeesuksen elämänvaiheisiin, taivaaseen astuminen ja ihmeteot mukaan lukien. Erikseen korostetaan, ettei tuokio ole tunnustuksellinen. Mitenkähän historiallisesta Jeesuksesta on lopulta kyse, kun kolmevuotiaat veisaavat virttä ja kuuntelevat kertomuksia ihmeistä ja ylösnousemuksesta? Tässä Jeesus-tuokiossa menee pieleen osapuilleen kaikki, mikä kirkon päiväkotivierailuissa yleensäkin menee pieleen. Seurakunta ei ymmärrä, mitä on tekemässä eikä päiväkoti välitä.
Olisi helppoa kuvitella tämän olevan yksittäistapaus. Uskonnottomia kuuntelemalla voitaisiin kirkossa kuitenkin oppia paljon siitä hengellisestä väkivallasta, jollaiseksi seurakunnan toiminta voi pahimmillaan muuttua.
Syksyllä tuttavaperheen isä kertoi, että hänen kirkkoon kuulumattomalle lapselleen järjestetty vaihtoehtoinen ohjelma koulukirkon aikana olisi leikkituokio kirkon pihalla. Käytännössä olisi pitänyt seistä tönöttää Herran huoneen ulkopuolella yksin sen aikaa, kun muut lapset ovat sisällä saamassa kasvatusta ja elämän eväitä. Koululle lasta ei voitu yksin valvomatta jättää, kirkon pihalla riitti, kun opettaja välillä kurkisti ovesta, ettei lapsi ollut karannut. Onneksi isä ymmärsi itse järjestää lapselleen vaihtoehtoista ohjelmaa ja piti lapsen kotona koko päivän.
Helsinkiläinen lukiolainen kertoi kirkossa järjestetystä kouluvuoden päätöshartaudesta, jonka aikana hän ja muut kirkkoon kuulumattomat olivat kantaneet tuolit koulun jumppasaliin kevätjuhlaa varten. Hyvä oli kristittyjen tulla kaikille yhteiseen juhlaan, kun uskonnottomat olivat sen heille valmistaneet.
Seurakunta ei ymmärrä, mitä on tekemässä eikä päiväkoti välitä.
Kirkossa ollaan kehityksestä huolissaan. Ei niinkään näiden lasten kohtelemisesta vaan siitä kirkon ja koulun yhteistyön rajoittamisesta. ”Jatkuvilla valituksilla pyritään saamaan rehtorit ja päiväkotien johtajat niin epävarmoiksi, että seurakuntien ja koulujen ja päiväkotien yhteistyötä ajetaan alas”, kritisoi silloinen Kirkkohallituksen kansliapäällikkö, nykyinen Oulun piispa Jukka Keskitalo uskonnottomia kirkolliskokouspuheenvuorossaan. On kuin kirkko väkisin kieltäytyisi kuuntelemasta uskonnottomien esittämiä huolia – ja kokisi vaatimukset sääntöjen noudattamisesta kiusanteoksi.
Vaikka kansainvälinen lähetystyö on tullut kauas asetelmasta, jossa valkoinen mies julistaa pakanakansoille totuuksia, suhteessa kotimaan uskonnottomiin elää ristiretkien perintö. Uskonnottomat ovat kirkolle sen asemaa ja siksi yhteiskuntarauhaa uhkaava pakanakansa, josta pitäisi väkisin tehdä tapakristittyjä. Muslimeja ja juutalaisia me kyllä osaamme kuunnella, mutta lastensa kasvatuksesta kiinnostuneet uskonnottomat vanhemmat ovat kirkolle uskontoallergikkoja ja kristofobeja. Entäpä, jos edes hetkeksi yrittäisimme asettaa itsemme uskonnottoman lähimmäisemme asemaan?
Kiinnostavaa sinänsä, päiväkodissa pitäisi opettaa lapsille myös uskonnottomuudesta! Tämä on kirjattu varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ihan selvästi: "Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat ensisijaisesti lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan katsomusten rinnalla."
Kuinkahan monessa päiväkodissa lapsille todellisuudessa kerrotaan uskonnottomuudesta ja ateismista muiden "katsomusten rinnalla"? Pelein ja leikein, ehkäpä?
Voisimmeko ajatella virrenveisuun ohella kevätjuhlaan laulua, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa tai elämä päättyy kuolemaan? Onkohan uskonnottomuusallergiaan jotakin hoitoa?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vapaus uskoa ja olla uskomatta – Suomalaisille itsestäänselvyys, mutta 5,5 miljardilla ihmisellä ei sitä ole
AjankohtaistaSuomessa kansanedustajat voivat pohtia paneelikeskustelussa koulujen uskonnonopetusta. Suurelle osalle maailman asukkaista tämä olisi luksusta, sillä heillä uskonnonvapautta joko ei ole tai se on hyvin rajoitettua.
