Utopiat avaavat keskustelun tulevaisuudesta, joka ei ole pelkkiä kriisejä ja uhkakuvia
Utooppisessa ajattelussa tarvitaan mielikuvitusta, mutta kyse ei ole haihattelusta. Tutkijat kertovat, miten pääset alkuun ja vältät sudenkuopat.
Ilmasto lämpenee luultua nopeammin. Luonnonvaraisten eläimien väheneminen kiihtyy. Lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy. Nuoret ja aikuiset uupuvat. Väestön ikääntyminen varjostaa talouden näköaloja. Seuraava pandemia voi olla pian edessä. Suursodan uhka varjostaa Eurooppaa. Supertekoäly saattaa syrjäyttää ihmisen. Tätä listaa olisi helppo jatkaa.
Uutisvirta täyttää mielemme yhä uusilla huolilla ja uhkakuvilla. Tv-studioissa asiantuntijat valavat uskoa kulloinkin käsillä olevan ongelman hallintaan, mutta sitten seuraava huono uutinen vaatii jo huomiota, ja ongelman juuriin menevät kysymykset jäävät esittämättä.
Millainen olisi yhteiskunta, jossa seurakuntien ja järjestöjen jakamaa ruoka-apua ei enää tarvita? Tämä kysymys esitetään käynnissä olevassa Itä-Suomen yliopiston tutkimushankkeessa, jota vetää teologian osaston yliopistonlehtori Anna Sofia Salonen. Hanketta rahoittaa Koneen säätiö.
Tai: Kuvittele parempi maailma vuonna 2050. Keskity erityisesti siihen, mikä on muuttunut paremmaksi ja miten muutos on ollut mahdollinen. Tällaisen kirjoitustehtävän saivat yliopisto-opiskelijat, joista suurin osa kuuluu alle kolmekymppisten z-sukupolveen. Tämän tutkimuksen tuloksia esitellään Salosen, projektitutkija Marjukka Laihon ja kahden muun tutkijan artikkelissa, joka julkaistiin viime vuonna Millenniaalien kirkko -kirjassa.
Anna Sofia Salosen mukaan utooppinen ajattelu ei keskity vain yksilön toiveisiin, vaan myös ongelmien taustalla oleviin rakenteisiin.
Utopia on nykyhetken kritiikkiä
Kummassakin tutkimuksessa vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä kartoitetaan ja ihmisten poliittista mielikuvitusta herätellään utooppisen ajattelun avulla. Anna Sofia Salosen ja Marjukka Laihon mukaan utopianäkökulma on ollut jo pitkään ajankohtainen esimerkiksi filosofian, teologian ja politiikan tutkimuksessa. Tällä hetkellä Suomessa tutkitaan utooppisen ajattelun avulla muun muassa nuorten ilmastoaktivismia ja feminististä taloustiedettä.
Utopioita, kuten demokratiaa ja hyvinvointivaltiota, pitää jatkuvasti kuvitella uudelleen.
Laihon mukaan politiikan tutkimuksessa käsitellään yhteiskunnallisia malleja, jotka sisältävät ajatuksen hyvän elämän ideaalista ja ovat itsessään utopioita.
– Utopian erityisasiantuntijoita ovat puolestaan teologit, jotka käyttävät toivon, tuonpuoleisen, iankaikkisen elämän ja Jumalan valtakunnan kaltaisia käsitteitä. Nämä sanat suuntaavat katseen horisontin yli johonkin, mikä on vielä saavuttamattomissa, hän sanoo.
Salosen mukaan utopiatutkimuksen pohjalla on ihmiskuva, jonka keskiössä ovat eettisyys ja tulevaisuuteen suuntautuminen.
– Elämä ihmisenä on huolten täyttämää. Niinpä ihmisyyteen kuuluu sen kysyminen, miten kulloinkin pitäisi toimia ja onko jokin hyvää tai huonoa. Samalla ihminen on aina johonkin suuntautuva ja joksikin tuleva olento.
Akateemisen tutkimuksen työkaluihin kuuluva utooppinen ajattelu on Salosen ja Laihon mukaan eri asia kuin toiveajattelu tai populaaripsykologiassa esiintyvä ääripositiivinen ajattelu, jossa maailman väitetään muuttuvan paremmaksi vain ajatuksen voimalla. Utooppinen ajattelu ei myöskään tarkoita sitä, että negatiiviset asiat ja kritiikki pannaan syrjään ja niiden sijasta keskitytään myönteisiin asioihin.
– Sen sijaan utooppinen ajattelu voidaan ymmärtää tulevaisuuden rakennusaineeksi ja nykyhetken kritiikiksi. Se ei keskity vain yksilön toiveisiin ja tarpeisiin, vaan myös nykyisten ongelmien taustalla oleviin yhteiskunnan rakenteisiin, Salonen sanoo.
Salonen liittää utooppiseen ajatteluun myös kansalaistoiminnan, kuten dialogin, demokratian ja yhdessä toimimisen.
– Ajattelu, keskustelu ja erilaisten vaihtoehtojen esiin tuominen muovaavat sitä, millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia voimme kuvitella. Mahdollinen tulevaisuus on läsnä siinä, mitä voimme kuvitella tekevämme ja olevamme.
Marjukka Laihon mukaan nykyiseen suomalaiseen yhteiskuntaan pääseminen on vaatinut taistelua, jossa erilaiset arkimaailmat on nostettu esiin.
Utooppinen ajattelu ei ole vaaratonta – eikä sen tarvitse olla
Utooppisessa ajattelussa tarvitaan mielikuvitusta. Tämän perusteella osa kriitikoista on leimannut sen todellisuuspakoiseksi haihatteluksi ja päiväuniksi. Myös rationaalisuutta ja asioiden mitattavuutta korostava länsimainen kulttuuri saa monet vierastamaan kaikenlaista kuvittelua.
Marjukka Laiho huomauttaa, että tiukinkin utooppisen ajattelun kriitikko seisoo väistämättä monen toteutuneen utopian päällä.
– Suomalaisen yhteiskunnan utooppinen perusta voidaan ulottaa vähintään antiikin Kreikkaan ja siellä syntyneeseen demokratian perinteeseen asti. Sellaiset asiat kuin tasavertainen osallistuminen, ”kansan äänen” kuunteleminen sekä yhteistyöhön ja osallisuuteen perustuva päätöksenteko olivat vahvoja antiikin ajan ilmiöitä.
Talouspuheessa on paljon vaihtoehdottomuutta tuottavia puhetapoja, joissa vain vahvojen ääni pääsee kuuluviin.
Laiho mainitsee toteutuneina utopioina myös reformaation myötä tapahtuneen lukutaidon ulottamisen kaikille, naisten äänioikeuden ja sotien jälkeen syntyneen hyvinvointivaltion.
– Pohjoismainen hyvinvointivaltio on poliittinen utopia, jota on kutsuttu maailman onnistuneimmaksi sosiaaliseksi innovaatioksi. Tällä hetkellä sitä yritetään kovasti jättää historiaan, Laiho sanoo.
– Utopioita, kuten demokratiaa ja hyvinvointivaltiota, pitää jatkuvasti kuvitella uudelleen ja sillä tavalla puolustaa niitä, Anna Sofia Salonen lisää.
Moni kriitikko muistuttaa myös utooppisen ajattelun riskeistä, kuten yltiöpäisestä optimismista ja asioiden liiallisesta yksinkertaistamisesta. Poliittisten utopioiden mustimpia hedelmiä ovat olleet väkivalta ja totalitarismi. Salosen ja Laihon mukaan nämä vaarat on syytä ottaa vakavasti.
Nykyisessä tutkimuksessa utopiat altistetaan keskustelulle, kritiikille ja yhteiselle kehittelylle. Dialogisuus antaa suojaa totalitarismia vastaan, mutta Salosen ja Laihon mukaan tämä ei tarkoita, että utooppisuus olisi tai sen pitäisi olla vaaratonta.
– Totalitarismin uhan esiin nostaminen voi olla myös yritys vaientaa kriittisiä ääniä ja lopettaa keskustelu utopioista sen sijaan, että lähdettäisiin mukaan vaihtoehdoista käytävään dialogiin. Utooppinen ajattelu on toisinajattelua, joka sellaisena aiheuttaa vastahankaa, Salonen sanoo.
Tällä hetkellä suomalaisen kansalaiskeskustelun näköala on Salosen mielestä kapeutunut. Tilaa saa puhe, jossa painottuvat hallinta, varovaisuus ja konkreettisilta ja ilmeisiltä näyttävät ratkaisut.
– Erityisesti talouspuheessa on paljon vaihtoehdottomuutta tuottavia puhetapoja, joissa vain vahvojen ääni ja heidän etujensa puolustaminen pääsevät kuuluviin, Laiho sanoo.
Antiikin Kreikassa mahdollisuus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon koski vain vapaiden miesten eliittiä. Sen jälkeen ihmiseksi ja täysivaltaiseksi kansalaiseksi tunnustamisen kehät ovat vähitellen laajentuneet, ensin kaikkiin miehiin ja lopulta myös naisiin.
– Tämä on vaatinut paljon taistelua, jossa erilaiset elämänkokemukset ja arkimaailmat on nostettu esiin, Marjukka Laiho sanoo.
– Laajenevien kehien myötä on laajentunut myös kykymme nähdä ja se, kenet on kulloinkin nostettu yhteisen huolen kohteeksi, Anna Sofia Salonen jatkaa.
Nykyinen utopiatutkimus kysyy Salosen ja Laihon mukaan, keiden näkökulmat pääsevät näkyviin, kun päätämme yhteisistä asioista. Ketkä kaikki – ja mitkä kaikki, ihmisen lisäksi – kuuluvat demokraattisen päätöksenteon piiriin?
– Muut elolliset olennot sisältävä kysymys auttaa meitä näkemään, miten ihmisenä oleminen kietoutuu koko elonkehän hyvinvointiin, Laiho sanoo.
Nuorten sovinnaisista utopioista löytyi radikaali ydin
Z-sukupolveen kuuluville yliopisto-opiskelijoille tehty kyselytutkimus osoittaa, että hyvä tulevaisuus ei ole kaikille samanlainen. Vaikka vastaajien lähtökohtana olisi yhteinen huoli ilmaston lämpenemisestä ja luontokadosta, utooppinen ajattelu kutsuu esiin moninaisuutta ja epävarmuuksia.
Tutkijat löysivät vastausten joukosta esimerkiksi nostalgisia utopioita. Niissä korostuvat yhteisöllisyyden, turvallisuuden ja perinteikkyyden kaltaiset arvot ja hyvä tulevaisuus on paluuta maaseutumaiseen elämäntapaan. Nuorten futuristiset utopiat taas sijoittuvat tulevaisuuden kaupunkiin, missä hyvä elämä on oikeudenmukaista, avarakatseista, moninaista ja innovatiivista.
Luopuminen paremman tulevaisuuden utopioista tarkoittaisi sitä, että sementoimme edessä olevan ekologisen tuhon tien.
Joissakin vastauksissa opiskelijoiden visioima hyvä tulevaisuus rakentuu suuntautumalla oman elämän parantamiseen ja pois yhteiskunnasta, toisissa taas toimitaan aktiivisesti yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseksi. Ensin mainittuja kutsutaan tutkimuksessa paon utopioiksi, jälkimmäisiä taistelun utopioiksi.
Pieni osa vastauksista sisälsi radikaaleja utopioita, joiden tulevaisuuskuvat ovat epätavallisia tai äärimmäisiä ja haastavat vallitsevia arvoja. Yhdessä sellaisessa ilmastokriisin ratkaiseminen edellyttää demokratiasta luopumista.
Radikaaleja visioita yleisempiä olivat sovinnaiset utopiat, joissa hyvä elämä toteutuu laajasti hyväksyttyjen ja sopivina pidettyjen arvojen pohjalta. Tällaisia arvoja ovat esimerkiksi rauhallisuus, ekologisuus, kohtuullisuus, vastuullisuus ja kasvatuksen arvostaminen.
Anna Sofia Salonen ja Marjukka Laiho kiinnittävät huomiota siihen, että moni sovinnainen utopia osoittautuu ytimeltään radikaaliksi. Niissä hyvään tulevaisuuteen pääsy edellyttää huomattavia yhteiskunnallisia muutoksia, kuten saastuttavan tuotannon lakkauttamisen ja talouselämän muuttamisen varallisuutta jakavaksi.
Joissakin nuorten vastauksissa parempaan maailmaan päästään vasta ihmiskunnan kohtaamien suurten vastoinkäymisten jälkeen. Onko utooppinen ajattelu enää ajankohtaista ympäristökriisin syventyessä?
– Yhtä hyvin voisimme kysyä, onko meillä muuta vaihtoehtoa kuin puhua vaihtoehdoista. Luopuminen paremman tulevaisuuden utopioista tarkoittaisi sitä, että sementoimme edessä olevan ekologisen tuhon tien, Salonen sanoo.
– Utooppinen ajattelu tarkoittaa myös elämän rajallisuuden kohtaamista. Siihen kuuluu sen kysyminen, mistä voimme tarvittaessa luopua ja miten jatkamme eteenpäin, kun jotkut utopiat välttämättä epäonnistuvat.
Otsikkoa ja ingressiä muokattu 15.5. 2024 klo 16.16
Kotitehtävä tutkijoilta: Näin aloitat utooppisen ajattelun
Kirkko ja kaupunki pyysi Anna Sofia Saloselta ja Marjukka Laiholta kotitehtävän, jonka avulla lukija voi saada kiinni itseään lähellä olevasta utopiasta ja sen suuntaa antavasta voimasta.
Katso ympärillesi ja havainnoi: Mitä sellaista, kenties pientä, hyvää näet tässä ajassa, jonka soisit kasvavan?
Ketkä kutsuisit mukaan kasvattamaan tätä hyvää?
Millaiset yhteiskunnan instituutiot ja rakenteet ruokkisivat tätä hyvän kasvattamista?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Filosofi Sami Pihlström: Suurten poliittisten päämäärien sijasta kannattaa tavoitella pieniä askelia, joilla maailma tulee paremmaksi
Hyvä elämäParhaan mahdollisen tulevaisuuden tavoittelua tärkeämpää on Sami Pihlströmin mielestä pahimman mahdollisen lopputuloksen välttäminen.
