Tehdyt toimenpiteet
Sotkun hengetär
Tuuli Paasilehto tekee vapaaehtoistyötä sotilaskotisisarena Isosaaren linnakkeessa.
Kymmenen kilometrin päässä Helsingin rannikosta sijaitseva Isosaaren linnake on Suomen merellisin palveluspaikka: syrjäiseen varuskuntaan pääsee ainoastaan lautalla. On epätodennäköistä, että sieltä löytyisi Tuuli Paasilehdon, 36, kaltainen nainen, oikeustieteen lisensiaatti ja vakuutusyhtiö Pohjolan yksikönpäällikkö.
Paasilehto pukee vihreän sisarenpuvun ylleen ja suuntaa Isosaareen. Määränpäänä on varuskunnan kasarmin alakerrassa sijaitseva sotilaskoti, sotku.
– Meitä on parikymmentä vapaaehtoista sotilaskotisisarta, jotka vuorollamme päivystämme sotilaskodissa. Olemme läsnä varusmiehille. Emme tyrkytä seuraamme, mutta teemme kaikkemme heidän hyvinvointinsa eteen, kertoo Paasilehto.
Viime vuonna 90 vuotta täyttäneen Rannikkosotilaskotiyhdistyksen toiminta keskittyi alkuvuosina joulupakettien tekoon, tilaisuuksien järjestämiseen ja lukutupien perustamiseen. Ensimmäinen varsinainen sotilaskoti perustettiin vuonna 1926 juuri Isosaaren linnakkeeseen.
Nykyään varuskunnan sotilaskotisisaret päivystävät sotilaskodissa ja järjestävät varusmiehille juhlia, jonka lisäksi he ovat kehittäneet sisartoimintaa kunnostamalla käytössä olevia tiloja, pitämällä kuntopiiriä ja uudistamalla kirjastoa.
Munkit maistuvat yhä
Tuuli Paasilehto viihtyy erinomaisesti Isosaaren idyllisessä saaristomaisemassa. Muiden sotilaskotityöntekijöiden tapaan hän auttaa varusmiehiä selviämään armeijan harmaissa. Yksi asia sotkun toiminnassa ei muutu: kahvi ja munkit, joita sisaret toisinaan paistavat aamuvarhain.
– Paras kiitos on, kun varusmiehet vaikuttavat viihtyvän sotkussa. Sotilaskodin tulisi olla intin paras paikka, kuin koti, jonne on mukava mennä ja josta löytyy tarvittaessa juttukaveri, Paasilehto painottaa.
Työnsä lomassa sotilaskotisisaret järjestävät muun muassa sisariltoja ja retkiä maanpuolustuksellisiin kohteisiin sekä keräävät varoja varusmiehille suunnattuihin stipendeihin ja sotilaskotiin hankittaviin tarpeisiin, kuten tv-vastaanottimiin, peleihin, huonekaluihin, kirjoihin, lehtiin sekä elokuva- ja lätkämatsilippuihin.
– Syksyllä Helsingin Sanomissa oli pieni juttu juhlavuotta viettävästä yhdistyksestämme. Kerroimme tarpeesta uudistaa kirjastoa. Jutun ansiosta saimme runsaasti kirjalahjoituksia. Yllätyin, miten monet halusivat täydentää hyvillä kirjoilla kirjastoamme.
Sotilaspappi on sotilaskotisisarten tärkeä yhteistyökumppani.
– Yhdistys lahjoittaa jokaiselle alokkaalle virsikirjan. Esimerkiksi joulujuhlaan varusmiehet harjoittelevat virsiä hyvissä ajoin, kertoo veisaamista harjoituttanut Paasilehto.
Mies mukana roudarina
Sotilaskotisisareksi Tuuli Paasilehto päätyi muutamia vuosia sitten Naisten valmiusliiton järjestämän kurssin kautta.
– Mieheni Antti muutti silloin Brysseliin työn takia, ja minun oli löydettävä jokin sopiva harrastus. Kiinnostuin sotilaskotisisarten toiminnasta. Katua ei ole tarvinnut, sillä tämä on valtavan antoisaa työtä.
Nyt Paasilehdon mies osallistuu toimintaan roudarina ja jokapaikanhöylänä. Myös miehet voivat olla jäseninä sotilaskotiyhdistyksissä. Usein sisarten puolisot tai ystävät ovat mukana auttamassa.
– Tunnen toimivani varusmiesten ja henkilökunnan sekä maanpuolustuksen hyväksi. Meitä kaikkia yhdistää isänmaallinen asenne. Myös naisten välinen yhteys, sisaryhteys, on tärkeää, Paasilehto toteaa.
