Tehdyt toimenpiteet
Lentämisen liturgiaa
Lentämistä harrastava Raine Haikarainen on tutustunut 70 vuotta täyttäneellä Malmin lentoasemalla moniin hienoihin persooniin.
Syntyperäinen stadilainen Raine Haikarainen kävi Malmin lentoasemalla ensimmäisiä kertoja isänsä seurassa jo 1950-luvun puolivälissä.
– On huikeaa, että jotkut silloisista koneista lentävät edelleen. Lentokoneet ovat klassikkoveneiden tapaan pitkäikäisiä, jos niitä huoltaa ja käsittelee hyvin.
Yksityis- ja ansiolentäjän lupakirjat hankkinut Haikarainen on viettänyt vuosien varrella suuren osan vapaa-ajastaan lentoasemalla.
– Ilmailutekniikkaan ja -estetiikkaan liittyy tietynlaista romantiikkaa. Lentämisen lisäksi on tärkeää käydä lentoaseman kuppilassa, jossa voi tavata hienoja persoonia ja kuulla lentämiseen liittyviä kertomuksia ja oppia niistä samalla. Tätä kutsutaan kuppilatiimaksi, joka viittaa lentopäiväkirjaan merkittävään tuntiin, tiimaan.
Helsingin hiippakunnan hiippakuntasihteerinä toimiva Haikarainen näkee lentämisessä ja kirkollisessa elämässä selviä yhtäläisyyksiä. Molemmissa on kokemuksen tuomaa viisautta sekä toistoihin perustuvaa liturgisuutta.
Uhanalainen miljöö
Lentoaseman säilyttämisestä on kiistelty vuosikausia. Raine Haikarainen on osallistunut alueen puolustamiseen Malmin lentoaseman ystävät -yhdistyksen puheenjohtajana. Hän on myös yksi äskettäin ilmestyneen 70-vuotishistoriikin kolmesta kirjoittajasta.
Haikarainen toteaa Suomen aloittaneen nuorena kansakuntana liikennelentämisen uskomattoman varhain. Maailman ensimmäisestä kaupallisesta lennosta oli kulunut tuolloin vain nelisen vuotta.
– Se osoitti suomalaisilta melkoista rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Koska maa sijaitsi syrjäisessä kolkassa, koettiin teknisten yhteyksien rakentaminen tärkeäksi.
Vuonna 1938 vihitty funkkistyylinen lentoasema on ainutlaatuinen, sillä maailmassa ei ole montakaan alkuperäisessä asussaan olevaa 30-luvun suurlentoasemaa. Kansainvälinen World Monuments Fund valitsikin sen sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalle vuosina 2003 ja 2005.
– Malmin lentoasemalla on ollut kiinnostavia ja osin traumaattisiakin vaiheita, jotka liittyvät maamme historiaan. Kenttähän oli sodan lopulla muun muassa liittoutuneiden valvontakomission hallussa.
Lentäjien koulutusta
Nykyään Malmin lentoaseman toiminta muodostuu suurelta osin ammattilentäjien kouluttamisesta. Raine Haikaraisesta oppilaiden intoa kuvaa se, että osa heistä maksaa kalliin koulutuksensa omasta pussistaan. Osa siirtyy peruskoulutuksensa jälkeen Suomen ilmailuopistoon Poriin.
– Koulutus on vaativaa ja tarkasti säänneltyä. Kouluttajina toimivat ammattilentäjät, jotka tekevät tätä lentäjäntyönsä ohessa.
Malmin kentällä pyörii myös noin 2 500 ilmailun harrastajaa. Polyteknikkojen ilmailukerho PIK kuuluu suurimpiin harrastajaporukoihin. Sen jäsenistä osa lentää diplomitöinä suunnittelemillaan ja itse rakentamillaan koneilla.
Haikaraisen mielestä lentoasemaa voitaisiin kehittää siten, että sinne tulisi ilmailumuseo sekä ilmailuun ja meteorologiaan liittyvä oppimiskeskus. Kriisitilanteissa, kuten Suomenlahden laiva- tai öljyonnettomuudessa, se puolestaan voisi toimia varakenttänä. Viime vuosina on myös huomattu paikan luontoarvot, sillä lentoaseman alueella pesii monia uhanalaisia lintuja.
Pitkään kestänyt epävarmuus lentoaseman jatkosta jurppii kovasti Haikaraista. Kaupungin asettaman rakennuskiellon vuoksi kentälle ei ole voitu rakentaa lisää koulutus- ja huoltotiloja.
– Lentokenttää on ehdotettu siirrettäväksi eri paikkoihin, mutta korvaavaa aluetta ei ole löytynyt. Uskonkin, että aika työskentelee Malmin puolesta ja sen vahvuudet aletaan nähdä paremmin.
