– Sirkkeliin tarttuminen tuntui ensin pelottavalta. Olin kuullut kauhujuttuja, kuinka terä oli vienyt sormen tai pari. Jo koneen mahtava koko hirvitti. Kun sitten voitin pelkoni, tunsin itseni ihan voittajaksi, Sanna Kiukkonen muistelee.

Koneista ykkönen on kuitenkin jyrsin, jolla saa muotoiltua hyllyn reunoja ja vedeltyä uria. Nyt Kiukkonen kokeilee jyrsimen erilaisia teriä, ja millaista jälkeä niillä kaikilla saakaan aikaan. Sorvia pieneen kellariverstaaseen ei mahdu.

Eläinaiheisia naulakoita

Sanna Kiukkonen perusti Jaakko-isänsä kanssa Pienen Hyllykaupan Vallilaan vuonna 1996. Paria vuotta myöhemmin tytär myi osuutensa isälleen ja lähti ulkomaille. Vuosi sitten hän palasi hyllykauppaan, nyt työntekijänä.

Ammatista kysyttäessä Kiukkonen kertoo tekevänsä puutöitä tai nikkaroivansa.
– Minulla ei ole muuta koulutusta kuin yhden syksyn kestänyt työväenopiston puutyökurssi. Siellä käytiin yhtenä iltana viikossa läpi ihan perusjuttuja.

– Joskus olen itse miettinyt, että ottavatko kaikki tällaisella alalla työskentelevän nuoren naisen ihan vakavasti. Eipä sillä, että kukaan olisi koskaan ääneen osaamistani kyseenalaistanut, hän pohtii.

Työstä 95 prosenttia on hyllyjen tekemistä: lähinnä valmistetaan perusmallisia avohyllyjä asiakkaiden antamiin mittoihin. Myös tv-tasoja tehdään jonkin verran. Luovuuttaan Kiukkonen on päässyt toteuttamaan myös eläinaiheisissa naulakoissa, jotka hän on itse suunnitellut.

– Kettunaulakko on kaikkein helpoin tehdä. Se on myös naulakoista suosituin. Asetan mallikappaleen laudanpalaselle niin kuin piparkakkumuotin taikinaan. Sitten sahaan kappaleen irti vannesahalla, ja hion sen koneella ja hiekkapaperilla. Vielä maalaus tai lakka pintaan, reiät tappeja ja kiinnitystä varten ja naulakko on valmis.

Haltioissaan vahaamisesta

Sanna Kiukkonen viihtyy hyvin puuntuoksuisessa kellariverstaassa. Yläkerran liikkeessä pääsee puolestaan tekemisiin asiakkaiden kanssa. Hyllykaupassa tehdään mittatilaushyllyjä, sellaisia, joita ei kaupasta välttämättä löydy valmiina. Joskus tarvitaan irtosokkeli kaapin alle, toisinaan iso hyllykokonaisuus.

Paljon on kiinni puhtaasta matematiikasta. Kiukkosen mukaan se ei tosin ole hänen vahvin puolensa, mutta apuun tulee työssä muutenkin tarvittava kärsivällinen luonteenlaatu. Kun laskee mitat moneen kertaan ja tarkistaa laskelmat huolellisesti, pääsee millintarkkaan lopputulokseen.

– Olen ihan haltioissani vahaamisesta. Puun syyt jäävät vahan alta hienosti näkyviin. Kun alkaa vahata liimalevyä, erottaa jokaisella vedolla, minkä väriseksi se tulee muuttumaan, Kiukkonen kuvailee.

Lattioiden lakaisemisesta töiden välissä hän ei sen sijaan erityisesti välitä. Mutta sekin on pakko tehdä, ettei liukastu sahanpuruun.

– Alkuun joutui tekemään joitain osia uusiksi, kun tuli mokia. Ensimmäisen kerralla virheettömän hyllyn onnistuminen hiveli mieltä. Kyllä tuotteen valmistuminen edelleen tuntuu hyvältä, mutta kovin pitkäksi aikaa sitä ei ennätä jäädä ihastelemaan. Ajatukset ovat jo seuraavassa työssä, Kiukkonen kertoo.