Koti-ikävä kertoo 17-vuotiaasta Samista (Julius Lavonen), joka passitetaan väkisin mielisairaalaan. Filmi on eräänlainen

 dekkari; mitä puhumattomalle Samille on tapahtunut. Laitoksen terapeutti Taneli (Janne Virtanen) koettaa saada totuuden selville. Elokuva kertoo myös yhteiskunnastamme. Ihmiset on karkotettu asumaan synkkiin talvisiin betonilähiöihin. Vanhemmat ovat poissaolevia ja kiinnostuneempia omasta tunne-elämästään kuin lasten tarpeista. Kaikki ovat omillaan.

Mielisairaala (elokuva on kuvattu Nikkilän mielisairaalassa) näyttäytyy tätä taustaa vasten mielenkiintoista kyllä paljon tervejärkisemmältä paikalta. Se on maaseudulla sijaitseva yhteisö, jossa erilaiset nuoret, niin ihonväriltään kuin ongelmiltaankin, koettavat aikuisten avulla ratkoa ongelmiaan. Elokuvan mainio soundtrack alleviivaa kahtiajakoa, Tapani Rinteen mietiskelevä musiikki törmää lähiöissä soivaan maaniseen hard rockiin.

Mielenterveysongelmien kuvaaminen elokuvassa on vaikeaa. Koti-ikävässä on onnistuttu seepiansävyisen värimaailman ja leikkauksen avulla luomaan dokumentaarinen ilme, joka tukee tarinaa. Tarinan kertominen on kuitenkin vaatinut välillä mutkien vetämistä suoriksi, jonka seurauksena henkilöiden käyttäytymisen syyt jäävät joskus hämärän peittoon.

Koti-ikävä on hyvä elokuva tärkeästä aiheesta: nuorten mielenterveydestä. Hankalasta aiheestaan huolimatta se ei ole synkkä. Elokuva on onnistunut tavoittamaan nuorten energian ja kyvyn selvitä vaikeistakin olosuhteista. Tarvitaan vain rakkautta ja tukea. Kysymys kuuluu: Onko se liiketaloudellisesti kannattavaa?

Koti-ikävä. Ohjaus: Petri Kotwica, Käsikirjoitus: Petri Kotwica ja Selma Vilhunen. Kuvaus: Harri Räty. Musiikki: Tapani Rinne ja Dj Slow. Pääosissa: Julius Lavonen, Tarja Heinula, Janne Virtanen.