Pieni poika napittaa valkeaa paitaa pää painuksissa, varmaankin kieli keskellä suuta. 50 vuotta vanhemmassa kuvassa 

Valokuvataiteen museossa on katsaus lapsivalokuviin 1800-luvun lopulta tähän päivään. Kuvat on ryhmitelty yleisöystävällisesti teemoihin kuten lapsi ja eläin, pojat tai vauvat. Lapset ovat – nykykatsojan silmissä – usein hyvin jäykkiä, vanhempien määräämiin rooleihin määrättyjä, teennäisiäkin. Samanaikainen Hammaskartografia-näyttely esittelee nykylasten ja valokuvataiteilija Päivi Setälän yhteistyönä syntyneitä rehvakkaan luontevia kuvia juuri hampaitaan uusivien lasten virnistävistä kasvoista.

Aikuisten maku ratkaisi

Sadan ja viidenkymmenenkin vuoden takaiset piltit näyttävät tavattoman vakavilta, surumielisiltä ja jotenkin paljon hitaammin, arvokkaammin eläneiltä kuin tämän päivän rasavillit. Eri aikojen kuvatyypit ovat helposti tunnistettavissa. Kuvat kertovat tyttöjen ja poikien tiukoistakin rooleista, kuvattavien sosiaalisesta asemasta, kasvatusihanteista ja muodista. Kuvaajalla käynti oli tärkeä hetki, ja eri sukualbumien saman aikakauden kuvat ovat hämmästyttävän samanlaisia.

Lapsi ei ole yleensä voinut itse valita, miten häntä kuvataan. Aikuisten maku ratkaisee kuvakulmat, kuvauspaikat ja vieläpä poseerausasennot. Siitä kertoo näyttelyn nimikin: ”Naura nyt ja ole hiljaa”. Vanhempiamme ja isovanhempiamme 

Se, mitä valokuvat eivät kerro ja näytä, on kiehtovaa ja hyvin hämmentävää. Muodostuuko oman suvun ja oman lapsuudenkin tarina jäljellejääneistä – elämän kokonaisuuden kannalta yleensä sattumanvaraisista – valokuvista? Ovatko varhaislapsuuden muistot oikeasti omia vai valokuvien tarinoihin kiertyviä? Mihin tuo kuvan lapsi hävisi?

Naura nyt ja ole hiljaa – lapsi valokuvassa sekä Päivi Setälän lasten kanssa yhdessä tekemä Hammaskartografiaa–näyttely Suomen valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla 2.10. saakka.