Valokuvaajat ovat pohtineet muun muassa meditatiivista maisemaa, kuolemaa, uskonnollisia kesäjuhlia, lestadiolaisia perheitä, Jumalan olinpaikkaa, äänetöntä poissa- tai läsnäoloa ja palvomista.

Uskon yhteisöllisyys näkyy hyvin Katja Lösösen kuvissa Herättäjuhlilta ja Suviseuroista. Kuvissa on koskettavaa kohtaamista, arkisuutta mutta myös sovintoa. Katsoja näkee, että ihminen on satutettu ja avoin, vaikkei tiedäkään yksityiskohtia.

Kalle Katailan Avara kosketus -nimisiin maisemakuviin on helppo astua sisälle. Suomalaisen sielu lepää avoimessa tilassa, kun silmä tähtää esteetöntä horisonttia. Levollinen yksinäisyys hengittää Katailan kuvissa.

Uskon arki tulee esiin kauniilla tavalla Johanna Ketolan kuolemakuvissa. Vainajan inhimillisessä käsittelyssä ja matkaan saattamisessa on elämän rajallisuus konkreettisesti läsnä. Missä ihminen on niin paljas kuin ruumiinavauspöydällä? Ketolan kuvissa ei ole mitään paisuteltua. Kuva, jossa pientä arkkua kannetaan sylissä krematorion uuniin, jää mieleen pitkäksi aikaa.

Tuomo Manninen pohtii uskon lihallisuutta ja uhrikaritsa teemaa konkreettisesti näyttämällä, mitä karitsan nahan sisäpuolella on. Kuudennen kerroksen kuvien jälkeen sopii miettiä, miksi aikaisemmin sana tuli lihaksi, mutta nykyisin ihmiset tahtovat huolehtia enemmän siitä, että liha muuttuisi sanaksi ja henkistyisi sopivasti. Mannisen lihalliset kuvat menevät niin lähelle kohdettaan, että niistä tulee abstrakteja.

Sari Poijärvi ja Nina Tuittu ovat toimittaneet hienon kirjan Usko-näyttelystä, joka levittäytyy Amos Andersonilla neljään kerrokseen.

Helsingin seurakuntayhtymä tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn museoon lauantaina 3.12. Usko-näyttelyn ohella silloin voi tutustua myös Heikki Larjoston laajennettuihin muotokuviin museon ensimmäisessä kerroksessa.

Amos Anderson, Yrjönkatu 27. Avoinna ma–pe 10–18, la–su 11–17.