Kuvat ovat jo kokemus sinällään, mutta myös teksti houkuttaa moniin mietteisiin. Anhava kysyy, jos on ihan pakko, mutta muuten teksti on Wardin omaa suoraa puhetta lukijalle.

Ei voi olla vaikuttumatta hänen yksinkertaisesta ja selkeästä elämänkokemuksestaan. Taiteilija ja ihminen on löytänyt varmuuden olla oma itsensä ja jatkaa maailman katsomista omilla silmillään. Wardi toteaa, että taiteilijana oleminen aika mielenkiintoista. Se on kuin avaruus, jossa ei ole rajoja.

Tekstistä löytyy monta syvää kokemuksen tiivistymää. Esimerkiksi: ”Usein ne tärkeät, olennaiset asiat ovat välissä, isoilta näyttävien asioiden välissä. Niinhän joku on sanonut että Jumala elää välissä, tai sivussa.”

”Jumalan käsite on muuttunut aika paljon. Hän on kävellyt keskellämme, paininut Jaakobin kanssa ja ollut näkyvä. Sitten jossakin vaiheessa hänestä tuli näkymätön. Kuka sen muutoksen sai aikaan?” Wardille olennaista on elämä on tässä ja nyt.

Oman tien etsijöille käyvät ohjeeksi seuraavat sanat: ”Ei pitäisi olla tekemisissä sellaisten ajatusten kanssa, jotka eivät hedelmöitä sitä mitä olet juuri tekemässä. Se pätee taiteeseen ja sen pitäisi päteä elämäänkin, mutta aina ei ole niin.”

Wardi kertoo koettaneensa ravistautua itse irti omien perinteidensä painolastista. Taiteilijalle tärkeintä on oman tien, oman hengityksen löytäminen. Luultavasti hän viittaisi elämänohjeen kärkkyjän ystävällisesti tiehensä: Ota itse elämisen riski.

Matkaan lähetetyn korvissa kaikuisi vielä: ”Kuka meille on opettanut että onni on jokin lopullisuus, jokin piste joka voidaan löytää tai johon voidaan päästä. Se on harhaa.”

Martti Anhava: Rafael Wardi ja värin ilo. WSOY 2005. 175 s., 48 e.