Tehdyt toimenpiteet
Vaikeuksissa kasvaa vahvoja naisia 29.11.2005
Ilkka Vanteen ohjaama Lupaus-elokuva tulee ensi-iltaan juuri sopivasti ennen itsenäisyyspäivää. Se tarjoaa keskustelun juurta niille, jotka ovat liian nuoria muistaakseen sekä niille, joille lottatyö oli todellisuutta.
Suojeluskuntien kanssa yhteistyössä toiminut Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin jatkosodan jälkeen valvontakomission painostuksesta. Se oli jäsenille tyrmistyksen aihe: Oliko tehty maanpuolustustyö ollut turhaa ja ihanteet tyhjiä? Seurasi pitkä hiljaisuus 1990-luvun alkupuolelle saakka.
Muistelemiseen ei yllyttänyt kirjallisuudenkaan lottakuva. Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954) ja Paavo Rintalan Sissiluutnantti (1963) puhuivat lotista tavalla, joka loukkasi. Hekö olisivat olleet komennuksillaan moraalittomia ja lähinnä miesten perään? Moni lotta oli puhumatta lottatyöstään läheisimmilleenkin.
Neuvostoliiton romahdettua lottien työstä alettiin keskustella. Kirjoja ja dokumentteja ilmestyi. Ne keskittyivät lähinnä lääkintä- ja muonituslottiin. Mutta lotat työskentelivät paljon laajemmalla alueella: armeijan varustehuollossa, evakkoja auttamassa, toimisto- ja viestitehtävissä, ilmavalvonnassa ja valonheitinlottina Helsinkiä puolustamassa. Vuonna 1944 järjestöön kuului 242000 vapaaehtoista. Lotat vapauttivat 100000 miestä maanpuolustustehtäviin.
Elokuvasovituksen tehneen Elina Halttusen runsaasti kuvitettu kirja Lupaus kertoo elokuvan tekemisestä. Se osoittaa, miten monen mutkan takana on historiallisen elokuvan tekeminen. Käsikirjoituksesta tuotantoon on pitkä matka.
Elokuvan tilaustyöluonne toi lisäongelmansa. Ajoittain oli vaikeuksia saada tilaaja ymmärtämään, että oltiin tekemässä tosiasioihin pohjaavaa fiktiota, ei dokumenttielokuvaa. Kohtausten poistoista käytiin tiukkaakin vääntöä.
Esimerkiksi Monan joutuminen ahdistelun kohteeksi haluttiin ensin pois, ettei se vahingossakaan viittaisi lotalle sopimattomaan käytökseen. Annan odottama lapsi päätyi keskenmenoon, koska lottien mielestä oli mahdotonta, että lapsen saanut lotta olisi hyväksytty valonheitinlotta-koulutukseen kesällä 1944.Kirjaa lukee mielellään, sillä elokuvan tekeminen on kiehtovaa. Se vaatii laajaa taustoitusta, karsimista ja hiomista, jotta voitaisiin kertoa mahdollisimman paljon mahdollisimman vähin sanoin.
Elina Halttunen: Lupaus. Aava Books 2005. 96 s., 35 e.
Sota rikkoo Monan suunnitelmat eläinlääkärin urasta, ja hän päätyy rintamalle eläinsairaalaan. Anna torjuu naapurin pojan tarjoaman kihlauksen ja lähtee ilmavalvontatehtäviin.
Kaikissa kolmessa näkyy muutos, jonka poikkeusolot synnyttävät. Vastuuntunto kasvaa, pelottaviin ja inhottaviinkin töihin ryhdytään, koska jonkunhan nekin on tehtävä. Lottalupaus velvoittaa, eikä järkytyksiltä säästy kukaan. Lottien moraalia pohditaan ainoastaan, kun Monaa ahdistellaan. Monan pelko, että häntä itseään pidettäisiin syyllisenä, ei ole tuulesta temmattu. Naisella katsottiin olevan suurempi vastuu sukupuolimoraalista kuin miehellä.
Lotat ovat urheita. Ankara todellisuus liittää yhteen. Mukana on sen verran kevennystä ja romantiikkaa (hyvin puhdashenkistä), että nuorten katsojien mielenkiinto säilynee. Tyttöjä piirittävät Ilkka Villi, Turkka Mastomäki ja Kari Hietalahti.
Kotirintamakin kokee kovia. Monan ja Annan kotiväen on lähdettävä evakkoon, sillä Porkkala luovutetaan Venäjälle. Mutta lopussa maa on vapaa ja kaiken yllä liehuu siniristilippu. Ihanteellinen elokuva vetoaa reippaasti tunteeseen. Lotta Svärd järjestön syvempää tuntemusta ja poliittista arviointia on haettava muualta.
Lupaus. Ohjaus Ilkka Vanne, käsikirjoitus Inkeri Kilpinen, elokuvasovitus Elina Halttunen. Ensi-ilta 2.12.
Kuvateksti kk lupausleffa:
