Sivun toiminnot
Pioneerit panivat kirkon veisut uusiksi 02.12.2005
Suomi-gospelin hieno historia ilmestynyt.
Suomi-gospel on saavuttanut kypsän iän. Toimittaja, FM Janne Könönen ja Lähetysseuran nuorisotyön johtaja Tero Huvi selvittivät, mitä alalla on tapahtunut 40 vuoden aikana.
Kirja Kahden maan kansalaiset – Suomi-gospelin historiaa (Lähetysseura 2005) tekee kunniaa ja oikeutta laajat kansankerrokset lävistäneelle mutta mediamaailman marginaalissa vaikuttaneelle musiikille.
Kirja käy läpi gospelin kehitysvaiheet vuosi kerrallaan vuodesta 1966 lähtien. Tuolloin syntyivät Pro Fide -bändi, Ilkka Kuusiston jazz-messu sekä Lasse Mårtensonin kokeilujumalanpalvelus Voiko sen sanoa toisinkin. Nuoren seurakunnan veisut tekivät tuloaan. Heikki Laitinen ja Mikko Heikka loivat yhteiskunnallisesti värittynyttä gospelia.
1970-luvulla Tampereesta tuli Suomi-gospelin kehto. Tuo siunattu seutu tuotti muiden muassa Jaakko, Mikko ja Sakari Löytyn, Tarvo Laakson, Teppo Nuorvan, Jouko Laivuoren, Jouko Mäki-Lohiluoman ja Juha Haapaniemen. Seppo Lindell oli ”Mansen mafian” ja Raine Haikarainen helsinkiläisten gospelpiirien kummisetä. Estradille astuivat myös Jukka Leppilampi, Heikki Silvennoinen, Pekka Ruuska, Pekka Simojoki, Anna-Mari Kaskinen, Outi Terho, Taru Hallama ja Mikko Kuustonen .
Kaikkien edellä pudotettujen nimien parhaat tuotokset ovat yhä nauttimisen väärtejä. Heidän hienon ja tärkeän pioneerityönsä päälle rakentui kirkon uusi musiikkikulttuuri: nuorten ja sittemmin myös keski-ikäisten kirkollisissa karkeloissa käytetyt laulut ja messut. 1970-luvun debytantit puhkesivat kukkaansa 1980-luvulla, josta tuli Suomi-gospelin kultainen vuosikymmen.
Gospelkenttäkin eriytyi 1990-luvulla alakulttuureihin. Evankeliumi esitetään niin räpin kuin raskaankin metallin kielellä. Kelpo gospel käsittelee toki elämän koko kirjoa. Mutta niin kauan kuin kristittyjen tuottama musiikki, jossa heijastuu hengellinen sisältö, lokeroidaan marginaaliin ja ulos radiosoitosta, kutsuttakoon sitä ylpeydellä gospeliksi.
Gospelin perusteos on täynnä positiivisia esimerkkejä siitä, miten Jeesus sanomineen voi sopia luontevasti ja dynaamisesti suomalaisenkin suuhun. Gospel on luonut uusia tapoja ilmentää aidosti uskoa. Tarkkoja havaintoja ja kokonaiskuvan tasapainoisia arviointeja tekevät kirjoittajat ovat innostuneita asiastaan, eivätkä syyttä. Kun Suomi-gospelin hengentuotteet kahlaa läpi, syvältä löytyy helmiä ja hyvää tekemisen meininkiä moneen makuun.
Vaan Herra varjelkoon historioitsijoidemme harmonian- ja kauneudentajua sekä uskoa urakkansa jälkeen. Liian monen sydänverellä esiintyneen artistin halu ilmaista asiansa uskottavasti on ollut verrattomasti kykyä suurempi. Mikään ei ole vieraannuttavampaa kuin pliisu, pateettinen ja imelä jeesus-jumppa, johon on yritetty ympätä falskisti popin tai rockin katu-uskottaviksi kuvitellut kliseet. Könönen ja Huvi joutuivat epäilemättä kokemaan kovia työvoittonsa saadakseen.
Tilkkutäkki – kitara, taivas ja tähdet
Nuoren seurakunnan veisukirjasta eli Punaisesta kirjasta tuli 1980-luvun alkuun mennessä kirkon nuorisotyön instituutio. Esimerkiksi Anssi Kela on tunnustanut opuksen olleen muusikon uransa alun tärkeimpiä teoksia. Maria Laakson ja Pekka Nymanin toimittamassa kahdeksannessa laitoksessa (Nuorten Keskus 2005) puolet on uusia lauluja ja se on kovin erilainen kuin reilu kymmenen vuotta sitten käyttämäni. Parempi vai huonompi, mahdoton sanoa, sillä laulujen syvämerkitys syntyy elävässä tilanteessa.
Vanhan liiton gospelin ystäville tarjolla on levyjä genren keskeisiltä tekijöiltä. Jaakko Löytyn ja Kaija Pispan Murhehuone rakentuu vanhojen hautajaisvirsien ja tuoreiden valitusvirsien ympärille. Haudan partaalla perussävy on vakava, vaan körttiläisen musta pelihuumori pukkaa aina koiranputken läpi ja multi-instrumentalisti Sakari Kukon kansanmusiikin sävyt vahvistavat elämän voittavan. Myös Jaakko Löytyn ja Säde Rissasen ironisesti nimetty Viimeistä huutoa -virsilevy on varustettu vahvoilla muusikoilla, kuten Veera Railio, Mikko Seppänen ja Matti Kallio. Vanhat virret ovat innostaneet Löytyn kumppaneineen myös uusiin sävellyksiin ja sanoituksiin. Säde Rissanen vastaa kuoro- ja orkesterisovituksista. Espoon seurakuntien nuorten kuoroa johtaa Anna-Liisa Haunio.
Toisen Suomi-gospelin suurmiehen Pekka Simojoen johtaman Exitin Cecilia-levy on takuuvarmaa ja tasalaatuista tavaraa gospelpopin konkariyhtyeen ystäville. Jari Levyn panos lauluntekijänä ja laulajana on suuri. Bändin uusin lisäarvon tuottaja on trubaduurinakin esiintyvä Markku Perttilä.
Pro Fide vakuuttaa kohta neljä vuosikymmentä kestäneen projektinsa sitoutuneisuudella. Miehet ovat vaihtuneet moneen kertaan, mutta spekuloinnille vähän varaa jättävästä julistuksesta ei ole tingitty. Yhtyeen tunnetuin ex-jäsen on Mikko Kuustonen. Uudelle ladulle -levyllä vastuu laulujen synnyttämisestä on siirtynyt Petri Revolle ja Jukka Ikoselle; laulaja Heikki Kärhä on kolmas pitkän linjan luotettava tukipylväs. Ei ole epäilystäkään, etteikö perusrockiin tukeutuva, keventävää huumoriakin iloksemme konseptiinsa yhä enemmän sisällyttävä orkesteri saata jatkaa paruusiaan asti.
Janne Villa
