Runoissa on hyvää huumoria hiiren (ja ihmisen) iloista ja suruista ja mikä parasta, siinä on myös elämän tummia sävyjä. Runossa Polku hiirivaari on kuollut. ”Jäi metsään vaarin polku, se tuskin ruohottuu. Sitä aikansa suru kulkee ja sitten jo moni muu.” Globalisaation ongelmat tunnetaan hiirimaailmassakin, kun ehta tavara ei kelpaa ja Kiinaan pitää perustaa tekoviiksitehdas. Liekö tsunami antanut aihetta runoon Myrskyn jälkeen? Joka tapauksessa se kuvaa riipovasti elämäntilannetta, jossa kaikki on mennyt ja kodit hajallaan.

Villimmätkin hiiritunteet saavat kirjassa sijansa lemmenhuolista puhumattakaan. Runohiiri riimittelee yksin elämisen vaikeudesta: ”Oi ruusukuono, päivieni elohiiri, jos jätät, sulkeutuu jo elon piiri. Lohduta ei vattumehu, kinkku, kun tyly kohtalo on olla sinkku.”

Marjo Nygård-Niemistön kuvitus jättää kauniisti näkyviin tyhjää tilaa. Kuvitus luottaa mielikuvituksen voimaan: kaikkea ei tarvitse näyttää. Silmä lepää hillityssä väriskaalassa ja pehmeissä sävyeroissa.

Tuula Korolainen: Kuono kohti tähtiä. Kuvitus Marjo Nygård-Niemistö. Lastenkeskus 2005. 63 s., 21,90 e