Kun TV1 vielä esittää erilaisia kielenkäytön tapoja tutkivaa, rennoin ottein tehtyä Näytetään kieltä -sarjaa, jonka tekijästöstä löytyy myös Kielitoimiston johtaja Pirjo Hiidenmaa, voidaan puhua jo pienestä suomi-trendistä, jonka kohderyhmäksi on helppo veikkailla pari-, kolmekymppistä kansanosaa. Hauskoja ja opettavaisia tuokioita viettävät kielen parissa toki muutkin.

Ilmeisesti Suomen EU-jäsenyys ja globaalistuminen kaikkinensa on synnyttänyt meissä suomalaisissa tarpeen kysyä, keitä olemme ja mikä meidät erottaa maailman muista kansoista. Samaa juurta on 1990-luvun lopulla alkanut murrebuumikin murrennettuine Aku Ankkoineen, Asterixeineen ja Katekismuksineen, jolle ei ainakaan vielä ole loppua näkyvissä.

Yhdyssanoja on suomessa paljon. Tähdentäessään niiden oikeinkirjoituksen tärkeyttä huomauttaa Joensuun yliopiston suomen kielen professorin Pirkko Muikku-Wernerin komentama Kielipoliisi, että lauseen ”myytävänä kuusi halkoa ja haapaa” viesti on eri kuin lauseen ”myytävänä kuusihalkoa ja haapaa”. Jollei asian ytimeen niin ainakin lähelle sitä osunee Hannele Dufva epäillessään, että kielen puhtautta lähes hysteerisesti vaalivat hyväksyvät helpommin aikuiset golffaajat griineineen, bägeineen ja backswingeineen kuin irkkaavat, chattaavat ja mesettävät nuoret. Lieneekö kyseessä vanha ilmiö nimeltä Money talks?

Erikoisbonus on myönnettävä Lari Kotilaisen ja Annukka Vartevan hahmoiselle Kielipoliisille siitä, että tuo kelpo virkamies antaa lukijalle aseet käteen taistelussa sitä Word-tekstinkäsittelyohjelman typerää oletusasetusta vastaan, joka muuttaa yhdysmerkin välilyönnin jälkeen automaattisesti pitkäksi – ja suomen kielen vastaiseksi. Sivu 105, olkaa hyvät!

Kahden suomenopettajan, Tiia Tempakan ja Tuula Uusi-Hallilan, Muutaheinää sisältää lyhyitä esimerkkikertomuksia ja niitä seuraavia kielioppijaksoja. Se lähtee liikkeelle ainakin formulakuskien suussa suomeen rantautuneesta englannin sä-passiivista. Tiedättehän: Kato jos sä treenaat joka päivä ku hullu, sä et voi odottaa täydellisii tuloksii joka kerta. Kirjan mukaan sä-passiivia voidaan pitää itserakkauden ilmentymänä. Itserakkautta tai ei, ainakin aikuisen puheessa sä-passiivi viestii keinotekoista nuorekkuuden tavoittelua. En kuitenkaan voi tekijöiden tapaan pitää ilmiötä samana kuin 1800-luvun kielitieteellisen kirjallisuuden raportoima sinä-passiivi, jossa persoonapronomini jätetään sanomatta tyyliin Jos määräät kakskymmentä pennii, nii hää suuttuu – sä-passiiville kun on korvassani ominaista pronominin painokkuus.

Moni-sanan monikoksi on vuodesta 1997 saakka hyväksytty sekä monta että montaa, koska niiden merkitys on eriytynyt. On näet eri asia, onko lukenut monta kirjaa vai montaa kirjaa. Modaaliverbit, homonymia, merkityksen muutokset ja voimasanojen kielioppi. Siinä lisää esimerkkejä Muutaheinää-kirjan aiheista.

Kielipoliisin käsikirja, toim. Pirkko Muikku-Werner. Tammi 2005. 200 s., 23,50 e.
Tiia Tempakka ja Tuula Uusi-Hallila: Muutaheinää. Havaintoja suomen kielestä. Otava 2005. 144 s., 22,30 e.