Pekka Hakon jouhevasti etenevä elämäkerta pureutuu taiteilijan taustaan ja lapsuuteen. Hyvä, sillä Salmisen taide kumpuaa kaikesta siitä rososta, joka häntä on värikkään elämän aikana koskettanut. Salmisessa sykkii Kalle Holmbergin sanoin jätkän sydän.

Salmisen varhaisvuosiin paneutumisen ohella kirja ruotii suorasukaisesti suomalaista musiikkielämää. Salminen jyrisee niin Sibelius-Akatemian kuin Savonlinnan oopperajuhlienkin tilasta. Sibelius-

Akatemiassa ei hänen mukaansa anneta erikoislahjakkuuksien kehittyä rauhassa, kun tutkintoputkessa pitää leipoa mahdollisimman monta musiikin maisteria. Maailmalla ei papereilla lauleta.

Savonlinnan oopperajuhlat on saanut kirjaan kokonaan oman lukunsa. Siinä taiteellisen toimikunnan jäsen Salminen ja entinen jäsen Pekka Hako purkavat tuntojaan: Talouden vaatimukset jyräävät usein taiteelliset näkemykset.

Kirjassa syytetään oopperajuhlien johtoa taiteellisesta näköalattomuudesta ja kaupallisuudesta. Arvosteluun on varmasti aihetta, mutta musiikkipolitiikan sijasta soisin, että Salminen olisi kirjassa entisestäänkin syventänyt humaaneja ajatuksiaan taiteen tekemisestä.

Pekka Hako: Pinnalla Matti Salminen. Ajatus 2005. 222 s., 32 e.