Kirjan kokonaisuuden hahmottamista haittaa selvästi sitaattien, taustajuttujen ja kuvatekstien aiheuttama katkelmallisuus. Pientä tulkintaongelmaa aiheuttaa myös kirjoittajan tapa tehdä selkoa enkeleistä: Niistä puhutaan itsestään selvinä todellisuuksina, ei niinkään ihmisen uskonnollisen kokemuksen ilmentyminä.

Enkelit puuttuvat asioihin, auttavat hahmottamaan uutta tietoa, luovat inspiraatiota jne. Barker on vakuuttunut siitä, että enkelit olivat mukana myös hänen kirjansa kirjoittamisessa. Mutkikkaaksi ja kyseenalaiseksi menee, kun kokonaiset kansat nähdään enkeleiden oppilaina ja hyvää sanomaa muille julistamassa.

Barker pitää valitettavana, että protestantismin maailmassa tieteellinen rationalismi voitti ja torjui enkelit sekä muutti uskonnon yksityisasiaksi. ”Näin katkesivat ikivanhat yhteydet ihmisten ja muun luomakunnan välillä. Tästä on maksettu kallis hinta: seurauksena on vapaudeksi nimitetty hajanaisuus ja juurettomuus sekä kaiken muun tarkoituksen kuin tuottamisen ja kuluttamisen puute”, kirjoittaa Barker.

Kuitenkin suuret ajattelijat ovat Barkerin mielestä aina ymmärtäneet, että heidän innoituksensa lähteet ovat heidän itsensä ulkopuolelta. Vaikka he ehkä eivät puhu enkeleistä, tietämättään heillä on ollut vieraanaan enkeli. Mikä olikin todistettava.

Enkeliaavistuksia

Pia Perkiön runot ja erityisesti Ritva Kososen hienot ja turhaan osoittelemattomat kuvat muodostavat miellyttävän enkelikirjan Aavistus aamusta, enkelistä.

Runoissa puhuu hienovarainen enkeliusko: enkeleitä toivotaan, aavistetaan, mutta varma ei parane olla. Usein enkeli on ystävän näköinen, ”hänen johon voin luottaa / ja joka hyväksyy minut / sellaisena kuin olen / eikä hylkää koskaan”. Suuria sanoja ja suurta varmuutta ei pidä harrastaa, ettei ”aavistuksen kaltainen suojelu” menisi rikki.

Kososeen pehmeäsävyisistä kuvista on poissa kullatun kirkkotaiteen ylenpalttisuus ja suora esittäminen. Näkymät henkivät herkkiä mielenliikkeitä ja houkuttavat tunnistamaan kokemuksia, joita ei voi sanoittaa.

Miellyttävä ja ystävällinen kirja. Lisää toivoa, sillä ”vielä elämän pimennosta löytyy rakkauden enkelisyli”.

Se lensi pois

Charles M. Schulzin sarjakuvakirja Tenavien enkelioppi on mukavan realistinen otteeltaan. Tyttölapsen nenälle on laskeutunut perhonen ja kaveri narraa, että se muuttui tytön nukkuessa enkeliksi ja lensi pois. Peri inhimilliseen tapaan ihmeen kokenut tuntee itsensä ainutlaatuisen valituksi, suorastaan viestinviejäksi maailmalle.

Maailma vielä vähemmän kirkot ovat innostuneita ihmeistä, ja viestinviejäkin joutuu palaamaan tavalliseksi ihmiseksi.

Schultz nauraa oivaltavasti ihmisen itsekehulle, mutta kovin montaa lukemista nämä pikkukirjat eivät kestä.

Margaret Barker: Enkelit taivaan. Suomentanut Heli Mäntyranta. Atena 2005. 431 s., 34 e.
Pia Perkiö: Aavistus aamusta, enkelistä. Kuvat Ritva Kosonen. Katharos Oy 2005. 45 s., 22,90 e.
Charles M. Schulz: Tenavien enkelioppi. Suomentanut Tytti Träff. Kirjapaja 2005. 47 s., 9,50 e.