Sivun toiminnot
Kurkistus rantarosvojen sielunelämään 19.12.2005
Itäisen Suomenlahden saariston asukkaiden maine oli vielä 1800-luvun alussa huono. Heidän uskottiin ryöstelevän haaksirikkoutuneita laivoja ja kohtelevan kaltoin laivoilta pelastunutta väkeä.
Itäiseltä Suomenlahdelta tunnetaan useita tapauksia, joissa kokonaiset kyläkunnat osallistuivat hylkytavaran korjaamiseen ja piilottamiseen, mikä oli lain mukaan hengen ja omaisuuden menetyksen uhalla kiellettyä. Yrjö Kaukiainen käy seikkaperäisesti läpi oikeustapauksia, joissa Koiviston, Suursaaren, Säkkijärven, Virolahden ja Vehkalahden asukkaita syytettiin jopa haaksirikkoisten surmaamisesta.
Rantarosvouksella ja hylynryöstöllä oli Suomen vesillä vankka perinne. Rosvouksen juuret tunkeutuvat aina ikivanhaan germaaniseen tapaoikeuteen, jonka mukaan rannan omistaja sai pitää kaiken sen, mitä tälle rannalle ajautui. Roomalainen oikeus ei kuitenkaan hyväksynyt periaatetta, jolloin myös vuoden 1110 kirkolliskokous julisti hylkyjen hyödyntämisen rikokseksi.
Suomen ja Ruotsin rantoja asuttavat talonpojat olivat tottuneet olemaan isäntiä taloissaan ja nauttimaan myös meren tuomista yllätyksistä. Kruunu pyrki saamaan saarelaisia aisoihin muun muassa vuoden 1697 annetulla plakaatilla, jonka mukaan haaksirikkoisen tappaja tuomittiin teloitettavaksi musertamalla. Laki oli voimassa vuoteen 1899 saakka.
Kaukiaisen historiateos kuvaa herkkää aikaa, jolloin kansan käsitys kohtuullisuudesta ja esivallan tavoitteet kohtasivat joskus rajullakin tavalla. Saaristolaisille oman kylän tai perheen etu ajoi ohi ”muukalaisten”, jotka koettiin usein uhkaksi ja sota-aikana suorastaan vaaraksi.
Yrjö Kaukiainen: Rantarosvojen saaristo. Itäinen Suomenlahti 1700-luvulla. SKS 2005. 264s., 32 e.
