Sivun toiminnot

Ikitalvi ja ihmisen petos sulaa Narniassa 20.12.2005

f8aa0b03e8524c81764da9a19ab5fdceb9587142
Narniassa ikitalveen vangitut metsät odottavat ihmislapsia vapauttajikseen.
Narniassa ikitalveen vangitut metsät odottavat ihmislapsia vapauttajikseen.

Sopivasti juuri joulun alla elokuvateattereihin saapuva Narnian tarinat: Velho ja leijona lunastaa hyvinkin Narnia-kirjojen ystävän odotukset.

Andrew Adamsonin ohjauksessa on syntynyt lumisen nostalginen Narnia-maailma, joka vaikuttaa kovasti tutulta. Ilmeisesti se on siis aika lailla kirjojen synnyttämien mielikuvien mukainen.

Pevensien sisarukset Lucy, Edmund, Susan ja Peter lähetetään Lontoon pommituksia pakoon maaseudulle professorisetänsä luo. Vanhasta vaatekaapista löytyy väylä toiseen todellisuuteen, Narnian ihmemaahan.

Adamsonin Narniassa vaelletaan paljon pienemmissä puitteissa kuin Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjoihin pohjautuvissa elokuvissa.

Sodan melskettä Narniassa on vähemmän, vaikka hyvä ja paha taistelevatkin keskenään. Narnia ei myöskään juhli yhtä upeilla animaatioilla, mutta taitoa tästäkin löytyy. Varsinkin eläinhahmot kuten kentaurit, hirviöt ja fauni on luotu taidolla. Majavat ovat erityisen ilmeikkäitä ja puhuvat kuonon liikkeitä myöten kaunista englantia. Lasten luonteissa ei tapahdu yhtä syviä muutoksia kuin Tolkienin hobitti-vaeltajissa. Oikeastaan vain melkoisena niljakkeena alussa esiintynyt Edmund kokee ”kääntymyksen”.

C.S. Lewis oli fantasiakirjailijana ystäväänsä Tolkienia suorasukaisempi: Narnian Aslan-leijona on tulkittavissa selkeäksi itsensä uhraavaksi Kristus-hahmoksi. Elokuvassa yksi vaikuttavimpia kohtauksia onkin Aslanin kuolinyö. Siitä ei Getsemane ole kaukana. Tolkienille taas ihmisen uutta luova mielikuvitus oli itsessään jumalallista. Kristillistä pohjavirettä ei hänestä tarvinnut kirjoittaa auki niin kuin Lewis hänen mielestään teki. Muun muassa tämä erimielisyys etäännytti miehet toisistaan.

Uskonnolliset piirit ovat olleet Narniasta riemuissaan, käsitteleehän se fantasian muodossa perikristillisiä aiheita kuten petosta, kuolemaa, lunastusta ja ylösnousemusta. Anglikaanipappeja on kehotettu joulusaarnoissaan käsittelemään Narnian aiheita. Yhdysvalloissa elokuvan esityksiä pidetään seurakuntien tiloissa, ja melkoinen määrä Narnian ideologiaa ja hengellisyyttä käsitteleviä kirjoja on jo syntynyt. Time-aikakauslehti nimitti vuonna 1963 kuolleen C.S.Lewisin tämän vuoden ”kuumimmaksi teologiksi”. Tällainen innostus ja tuki ei tee elokuvaa huonoksi.

Velhosta ja leijonasta Lewis-fanit löytävät kirjoille melko uskollisen maailman, ja muut voivat nauttia levollisin mielin kelpo seikkailusta.

Otava on julkaissut elokuvaa taustoittavan kirjan, Velhon ja leijonan erillisniteenä sekä Narnian kaikki tarinat yhtenä niteenä siinä järjestyksessä kuin Lewis itse tahtoi. Kannattaa lukea.

Aiheesta enemmän www.narniantarinat.fi ja www.narnia.com.


Narnian tarinat: Velho ja leijona. Ensi-ilta 23.12.

Marja Kuparinen marja.kuparinen (a) kotimaa.fi