Matti-elokuvassa käydään läpi tunnistettavia, faktaa ja fiktiota hämmentävästi sekoittavia väläyksiä mäkikotkan mahalaskuista ja uljaasta lennosta. Mitä pitäisi ajatella negatiivisen julkisuuden kohteiden ja heidän läheistensä tunteista, kun taas uusi tulkinta vielä vereslihaisten “tragikomedioiden” luonteesta annetaan tirkisteltäväksemme? Vaikuttavatko kuvaukset kohteidensa psyykeen? Kysymys voi kuulostaa hurskastelulta, koska joka tapauksessa jo olemme seuranneet hyvällä halulla vuosikausia julkkujemme ihmeellisiä seikkailuja.

Mutta jos olisin esimerkiksi Mervi Tapiola, minua ahdistaisi se kuva, jonka julkisuuden antaman roolinsa loistavasti haltuun ottava Elina Knihtilä “Mirvasta” antaa. Se on rotupuhtaan sikailijan muotokuva. Elä sitten sen kanssa ihmisten katseiden alla, vaikka sisällät paljon muutakin, parempaa.

Tekijät ovat toki tiedostaneet dilemman. Elokuvassa korostetaan Nykäsen ainutlaatuisia urheilusaavutuksia. Matti esitetään sydämeltään hyvänä mutta yksinkertaisena heppuna, jota hyväksikäyttäjät – etunenässä niljakkaana ystävänä ja managerina herkullisen hahmon tekevä Peter Franzén – ja viina vedättävät väistämättömällä voimalla hölmöyksiin. Urheilupomot ovat konnia. Juha Veijosen karismaattisesti esittämä valmentaja Matti Pulli sentään saa synninpäästön. Matiksi mainiosti muuntautunut Jasper Pääkkönen onnistuu uskottavammin hukassa kaiken aikaa olevan symppis-mäkikotkan kuin hänen pahispuoliensa ilmentämisessä.

Aleksi Mäkelän ohjaus on konstailemattoman nautittavaa viihdettä, siltä osin kuin sen eettiset ongelmat onnistuu sivuuttamaan. Tekijät ovat hakeneet elokuvalle 11 vuoden ikärajaa sille annetun 15 vuoden rajan sijasta. Ei leffa silmitöntä väkivaltaa tai pornoa sisällä, mutta tuskinpa tuo aikuisten satu yhtämittaisesta sekoilusta ryyditettynä ryyppäämisellä, väkivallalla, orgioilla ja strippauksella alakoululaisille kuuluu.