Sivun toiminnot

Taidetta pinnan alla 10.01.2006

73fcad8080e2766f599a04ac5020f3681108f640
Giovanni Boccati (noin 1420–1490): Kuninkaitten kumarrus, öljy puulle, Kokoelma Aspelin-Haapkylä. Ennen ja jälkeen. Havainnollinen kuvapari konservoinnin mahdollisuuksista: ylhäällä teoksen maalipinta vaurioiden kittauksen aikana ja alla sama maalaus restaurointimaalauksen jälkeen.
a8659b2135ef4fa69a395772fc6dcdf33d0bfea5
Giovanni Boccati (noin 1420–1490): Kuninkaitten kumarrus, öljy puulle, Kokoelma Aspelin-Haapkylä. Ennen ja jälkeen. Havainnollinen kuvapari konservoinnin mahdollisuuksista: ylhäällä teoksen maalipinta vaurioiden kittauksen aikana ja alla sama maalaus restaurointimaalauksen jälkeen.

Poliisikin tarvitsee taidekonservaattorin taitoja. Myös kotona oleva taide kannattaa antaa asiantuntijan käsiin.

Mielestään ovela sata vuotta sitten elänyt väärentäjä ei ollutkaan tarpeeksi ovela kopioidessaan Rembrandtin mestariteosta. Hän saattoi uskotella aikalaisilleen, että kyseessä on aito löytö, mutta tämän päivän tutkijaa hän ei puijaa.

Taidekonservaattorilla, taideteosten teknisellä asiantuntijalla, on käytössään uusi teknologia ja laboratoriotekniikka. Niillä päästään teosten mikroskooppiseen ytimeen, paljastetaan eri aikoina käytetyt väriaineet, päällemaalaukset ja korjaukset. Kokenut konservaattori havaitsee paljon jo paljain silminkin.

Taululla on historiansa

Taidekonservaattoreita on maassamme muutamia kymmeniä, ja suurin osa heistä työskentelee museoissa. Konservaattori valvoo teosten kuntoa, säilytystä, käsittelyä, esillepanoa ja kuljetuksia sekä tekee niille konservointitoimenpiteitä.

Suurin alan yksikkö Valtion taidemuseossa palvelee paitsi kolmea Valtion taidemuseota, myös muun muassa taideväärennösten kanssa kamppailevaa poliisia.

Taidehistorioitsijat ja konservaattorit tekevät yhteistyötä. Ennen kuin teokselle tehdään mitään, selvitetään tietoja sekä teoksen menneisyydestä että sen tekijästä. Vanhan taiteen konservaattori törmää usein eri aikoina tehtyihin ja jopa teosta tuhonneisiin konservointiyrityksiin. Toisaalta tehdyt muutokset ovat nekin osa teosta, sen historiaa.

Yksityiskohtia on voitu ”korjailla” oman ajan muotia vastaavaksi. Nykykonservaattoreiden tekemät päällemaalaukset tai korjaukset ovat kaikki tarvittaessa poistettavissa.

Tekijä ja aihe uusiksi

Sinebrychoffin taidemuseossa voi tutustua kulissien takaiseen ”taidetohtorien” työhön, nähdä teosten taakse ja sisään, näkyvien kerrosten alle. Taiteen muisti -kirjan asiantuntija-artikkelit avaavat näkymiä yksittäisten teosten tutkimuksiin, taidemuseon poikkeuksellisen vaativiin taannoisiin restaurointitöihin ja konservaattorin käsityöammattiin.

Makupalaksi suomalaisissa tutkimuksissa selvinnyttä: Pelkkä kehyksen poisto paljasti Kreivitär Poatonia esittävän pastellimaalauksen haalistuneen aikojen saatossa. Piiloon jääneet värit hehkuvat huomattavan elävinä. Erään 1600-luvun maalauksen oli taas luultu esittäneen kuuluisaa eläinsatujen kirjoittajaa Jean de La Fointainea, mutta tarkempi tutkimus ja myös kansainvälinen asiantuntijayhteistyö paljasti, että mies onkin joku muu.



Taiteen muisti. Konservoinnin kerrostumia. Näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa 26.2.2006 saakka. Yleisöopastukset lauantaisin klo 14. Näyttelykirja Taiteen muisti, 239 s.,38 e.

Kotikonsteja taideteosten hyvään huoltoon

Sijoitus: Tasaiset kosteus- ja lämpöolosuhteet ovat hyväksi. Teokset tulee ripustaa siten, että vältetään äkillisiä muutoksia: esim. ettei avattavasta ikkunasta tai ovesta puhalla talvella kylmää ilmaa suoraan teokseen.

Välittömästi lämpöpatterin yläpuolella ilma on liian lämmintä ja kuivaa ja ylösnouseva ilma kerää teokseen likaa. Rauhallinen sijainti on eduksi taiteesta nauttimiselle; kannattaa välttää kodin vilkkaimpia kulkureittejä (kuhmut, naarmut). Ruokapöydän lähellä varsinkin lapsiperheissä on tiettyjä vaaramomentteja.

Suora auringonvalo on haitallista, suorastaan kohtalokasta vesiväriteoksille.

Kehystys: Kehys on paitsi esteettinen elementti, myös suoja taideteokselle. Kehystettäessä teos ei saisi olla kiinni lasissa. Paperiteosten kehystämisessä käytetään usein passe-partout-pahvikehystä lasista eristämiseen. Myös ns. pastellilistoilla voidaan järjestää ’ilmaa’ teoksen ja lasin väliin.

Kehystyksessä käytettyjen pahvien tulisi olla neutraaleja. Jos kehystyksestä on vuosikymmeniä, pahvit todennäköisesti ovat kellastuneita ja happamia ja ne kannattaa vaihtaa uusiin. Kokonaan uuden kehyksen hankkiminen kannattaa harkita tarkoin, varsinkin jos tiedetään, että vanha on taiteilijan valitsema tai teoksen ajan ja tyylin mukainen.

Puhdistus ja korjaaminen: Älä tee taideteokselle mitään toimenpiteitä ellet ole varma, että ne eivät vahingoita teosta.

Maalaus kerää pintaansa ilman epäpuhtauksia; muun muassa tupakansavu tummentaa ja kellastuttaa pintaa. Älä pyyhi maalausta ja kullattuja kehyksiä kostealla. Kehykset voi pyyhkiä kuivalla liinalla ja pinnan pölyjä varovaisesti keveällä pölyhuiskulla.

Maalauksen puhdistaminen, paikkaaminen ja korjaaminen on ammatti-ihmisen, taidekonservaattorin, työtä.

Ohjeet tarkisti vs. johtava konservaattori Kirsti Harva Valtion taidemuseosta.

Satu Itkonen