– Jos uskot rakkauteen, on toivoa, kiteyttää Kalle Chydenius. Viime viikolla Korjaamolla ensi-iltansa saanut, Paavo Westerbergin käsikirjoittama näytelmä Ranta – tehtävä on uskoa tutkii vimmaisesti ja vilpittömästi ihmisenä olemisen ydinkysymyksiä.

Terapeutti ja hänen potilaansa uskovat olevansa elämänsä viimeisellä rannalla. Heille maailma on loppumassa.

– Kysymme, mitkä asiat nousevat tärkeiksi kuoleman edessä. Mikä on se elämän ydinneste, joka suodattuu silloin esiin. ”Usko, toivo ja rakkaus” on kuultu vastauksena ennenkin, mutta se on niin hyvä kiteytymä, että sitä on turha yrittää keksiä uudelleen.

– Ajattelimme, että joskus pitää uskaltaa olla alleviivaava. Missiomme on tehdä taidetta, joka ei anna vain ajattelemisen aihetta vaan myös vastauksia. Olen väsynyt siihen, että aina pitäisi kätkeytyä häilyvien metaforien taakse, selittää Kalle Chydenius.

Rajattoman maailman moraali

Liekö tuulen suunta taas kääntynyt, onko yltiöindividualismin aika ohi? Kolkyt ja risat -sukupolven tunnustetuista free lance -taiteilijoista koostuva Akseli Ensemble -ryhmä julistaa olevansa enemmän kuin erillisten taiteentekijöiden löyhä yhteenliittymä. Se tekee esityksiä, elokuvia ja musiikkia.

”Taiteelle, jota me haluamme tehdä, on yhteisöllisyys tekemisen edellytys. Meillä on vahva kaipuu ja tarve käsitellä maailmaa taiteessamme ilman kylmää ironiaa. Arvojemme selkeä ja rehellinen esilletuominen on vastauksemme ympäröivän maailman itsekeskeisyyteen”, kuuluu ryhmän manifesti.

– Halusimme tuntea olevamme osa turvallista yhteisöä, jossa jokainen voi jakaa ideansa yhteiseen käyttöön. Pienyhteisöt murtuivat vanhempiemme sukupolven aikana, yhteys sukulaisiin heikkeni. Nyt puuttuu perheenkin yhteys, jopa yhteisten ruokailujen perinne. Tarvitsemme taas yhteisöjä, yhteisiä tavoitteita ja yhteiskunnallista heräämistä, Chydenius arvioi.

Monet Akseli Ensemblen taiteilijoista ovat 1960- ja 70-lukujen vasemmistolaisten kulttuurikotien lapsia: Edelmann, Melasniemi, Milonoff. Tuottajana, muusikkona ja säveltäjänä aiemmin kunnostautunut Kalle Chydenius on säveltäjä Kaj Chydeniuksen ja teatteriohjaaja Kaisa Korhosen poika.

– Vanhemmillamme oli selkeät auktoriteetit, jotka piti kumota. He kokivat yhteiskunnan taistelupaikaksi, jossa he kaatoivat ahdasmielisyyden muureja. Meidän maailmassamme ei ole muureja tai rajoja. Ihmiset kokevat moraalin vaatimisenkin heti nurkkaan ajamisena. Valintoja rajaavat lait, eivät moraalikoodit.

– Ryhmämme pyrkimys on löytää jotakin, mikä liikuttaa meitä, arvoja, joiden puolesta puhua. Haluamme löytää rajamme. Listasimme tärkeimpiä asioita, jotka loistavat poissaolollaan maailmassa: Rakkaus, armo, yhteisöllisyys ja toisista ihmisistä välittäminen, Kalle Chydenius kertoo.

Kaipuu henkisyyteen

Kalle Chydenius tuntee kaipuuta henkisyyteen.

– Olen harrastanut vuosikausia kreikkalaista kulttuuria. Minua on viehättänyt Kreikassa aina se, että joka paikassa on kauniita kappeleita, joissa on äärimmäisen rauhallista ja joissa voi sytyttää kynttilän. Toivon, että täälläkin olisi kappeleita, jonne voisi mennä samalla tavalla hiljentymään.

Akseli Ensemble -ryhmä kutsui keskusteluihinsa mukaan muun muassa isä Ambrosiuksen ja Tommy Hellstenin. Kalle ei ole koskaan kuulunut kirkkoon.

– Uskonnolliset keskustelut olivat kiinnostavia esimerkiksi minulle ja Vilmalle (Melasniemi), jotka on kasvatettu ehdoin tahdoin ei-kristityiksi. Nyt kun olen alkanut kiinnostua henkisistä asioista, kristinuskoon tutustuminen on ollut mielekästä, mutta ei tässä prosessissa ole kysymys kirkkoon hakeutumisesta.

– Aikuisiällä olen lukenut Raamatun ja yrittänyt ottaa selvää, mistä kristillisyydessä on kyse. Löysin paljon asioita, mitkä voin allekirjoittaa, esimerkiksi pienemmän puolella oleminen. Jeesusta arvostan suurena opettajana, jonka suvaitsevaisempaa ja pehmeämpää puolta pidän upeana.

Ei tarvitse kokea olevansa yksin

Ohjaaja Kalle Chydeniukselle on näytelmässä tärkeää se, että teos kertoo rakkaudesta.
– Uskon, että on Korkeampi voima, joka vaikuttaa kaikessa. Me olemme osia siitä. Jumala on universaali rakkaus, joka yhdistää meitä kaikkia. Kun kaksi ihmistä kohtaa avoimin mielin, vailla kaunaa ja ennakkoluuloja, se rakkaus on luonnonlain kaltainen asia ihmisten välissä.

Mitä merkitsee näytelmän alaotsikko ”tehtävä on uskoa”?
– Mulle se tarkoittaa sitä, että tiede menee vikaan, kun se selittää asioita, jotka menevät uskon puolelle, ja uskonto menee vikaan, kun se pyrkii tieteen alueelle. Jumalan olemassaoloa on mieletöntä käsitellä tieteellisesti.

– Jumala on olemassa sille, joka uskoo. Jos uskot rakkauteen, on toivoa. Usko kantaa ja kannattelee. Ihmisen ei tarvitse kokea olevansa yksin eikä kantaa kaikkea yksin.

– Toki jokaisen on kannettava vastuunsa elämästään, mutta aina on olemassa suurempi voima, josta ihminen voi ammentaa loputtomasti, Kalle Chydenius vastaa.

Ranta on tragikoominen mysteerinäytelmä, jossa terapeutti järjestää asiakkailleen omaisuuksien arvoisen leirin, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään. Katsojat saavat itse päättää mihin hintaryhmään lukeutuvat. Näytelmän potilaatkin kun maksavat leiristä eri tavoin, kykyjensä mukaan. Markkinatalous ja mahdollisuus taiteen tukemiseen lyövät lipunhinnoissa hilpeästi kättä: Vauraat 50 e, varakkaat 30 e, normaalituloiset 20 e...