Silta näiden kahden eri ajan taiteilijan välille rakentuu varmasta sommittelusta, hiljaisesta alakulosta ja vähän vaikeasti määriteltävästä ominaisuudesta taiteessa: sielukkaasta eleettömyydestä.

Kuvan teos Le Printemps eli Kevät on osa Elina Brotheruksen New Painting -nimistä sarjaa, joka on parhaillaan esillä Valokuvataiteen museossa. Näyttelyn otsikko (Uusi maalaus) on osuva, koska useat valokuvista tuovat värien käytön, aiheen rajauksen ja sommittelun puolesta mieleen maalaustaiteen.

Brotherus on esteetikko, jolla on taito rajata kuva kauniiksi ja tasapainoiseksi ilman että se tuntuu makeilevalta tai naiivilta.

Usein kuvan ainoana tai toisena kahdesta henkilönä on taiteilija itse. Mistään päiväkirjataiteesta ei silti ole kyse. Kun Brotherus on Der Wanderer -sarjan kuvassa selin, upean maiseman etualalla lähellä kameraa, hän tarjoaa katsojalle mahdollisuuden yhteiseen kokemukseen. Kun hän on muuten kuvassa, vaatetettuna tai ei, on kuvissa ihmeellistä luontevaa ihmisyyttä. Kuvan ihminen voisi olla kuka hyvänsä, vaikkei tietenkään ole.

Osa kuvista on henkeäsalpaavan kauniita maisemakuvia, osassa leikitellään horisontin sijoittelulla epätavallisen alas.

Le Printemps on kunnianosoitus tavanomaiselle olemiselle ja, kuten moni Brotheruksen teoksista, suoranainen manifesti keskittymisen, pysähtymisen ja arjen kauneuden huomaamisen puolesta. Kauneus on tässä ja nyt. Pitää vain avata silmät.

Elina Brotherus: The New Painting, näyttely Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla   26.3.2006 saakka. Museossa myös uusittu perusnäyttely ja projektitilassa Santtu Koivun näyttely Lentäjä.