Yllättävän moni Mozartin kirkkomusiikkiteos on kuitenkin vielä löytämättä. Salzburgin mestari Wolfgang Amadeus Mozart on musiikinhistorian suurimpia ihmelapsia. Hän sävelsi sujuvasti viisivuotiaana sonaatteja ja yksitoistavuotiaana oopperoita.

Säveltäjän viulisti-isä Leopold Mozart retuutti poikaa kuin näyttelyesinettä ympäri Euroopan hoveja, jotka lankesivat polvilleen puuteroidun ja peruukkipäisen lapsen edessä.

Aikuisena Mozart ei hovien peilisalien loistoa enää nähnyt. Välirikko Salzburgin arkkipiispan kanssa ajoi säveltäjän Wieniin, missä hän eli tilapäistöillä, konsertoinnilla ja opettamisella.

Mozart kuoli kurjuudessa vain 34-vuotiaana. Hänet haudattiin köyhien yhteishautaan, ja niin oli 1800-luvulta saakka vaalittu romanttinen sankarimyytti onnettomasta köyhästä nerosta syntynyt.

Yksi ylitse muiden

Mozartin kirkkomusiikkiteoksista mestarillisin on Requiem, sielunmessu. Hän sävelsi sen viimeisenä elinvuotenaan. Requiemin syntyhistoriaan liittyy monia kysymyksiä herättänyt tuntematon tilaaja. Säveltäjä kuoli ennen kuin teos valmistui, ja Mozartin oppilas Franz Süssmayer kirjoitti Requiemin loppuun luonnosten pohjalta.

Mozart sävelsi suurimman osan kirkkomusiikistaan työskennellessään Salzburgin arkkipiispan Hieronymus Colloredon palveluksessa. Yksi tämän kauden loisteliaista messuista on Kruunajaismessu c-duuri. Se on sävelletty maaliskuussa 1779 Neitsyt Marian patsaan kruunajaisjuhlaa varten. Messun juhlavaa tunnelmaa kuvaavat uljaat vaskisoittimet, patarummut ja urut.

Toinen Mozartin tunnetuista messuista on Wienin kaudella sävelletty c-molli-messu. Kesällä 1782 säveltäjä solmi avioliiton Constanze Weberin  kanssa. Tuore sulhanen juhlisti avioliittoa säveltämällä messun. Teos jäi kuitenkin jostakin syystä kesken. Valmistuneet osat on kirjoitettu suurelle orkesterille, johon kuuluvat myös pasuunat. Taiturillinen kuoro-osuus on sävelletty paikoin 8-ääniselle kuorolle. Vokaaliosuuksissa  kuulee selvästi  Bachin ja Händelin barokkityylin vaikutteita.

Muita tunnettuja pienimuotoisia Mozartin kirkkomusiikkiteoksia ovat sopraanolle sävelletty motetti Exultate jubilate. Se on täynnä Mozartin musiikille tyypillistä leijailevaa keveyttä ja siroutta. Motetti päättyy ekstaattiseen Halleluja-aariaan.

Ave verum corpus on puolestaan Requiemin tapaan säveltäjän viimeisen vuoden teos. Neljälle lauluäänelle, jousille ja uruille sävelletty motetti on tunnelmaltaan seesteinen ja yksinkertaisuudessaan koruttoman kaunis.

On hämmentävää huomata, että suurin osa säveltäjän kirkkomusiikista on yhä arkistojen kätköissä. Lähes unohduksiin ovat painuneet muun muassa kolme litania-sävellystä ja kaksi vesperiä. Tuntemattomaksi ovat jääneet myös monet yksittäiset messun osat ja psalmit.

Todellinen yllätys on se, että Mozart sävelsi yhteensä peräti 17 messua. Niistä vain murto-osaa esitetään puhumattakaan siitä, että niitä olisi levytetty. Juhlavuoden aikana olisi ehkä syytä käynnistää Mozartin unohdetun kirkkomusiikin kriittinen arviointi ja puhaltaa pölyt pois käsikirjoituksista.

Kirkasta ja valoisaa musiikkia

Johanneksen kirkon urkuri Pertti Eerola on vuosikymmenien aikana johtanut runsaasti Mozartin musiikkia.  Hänestä säveltäjän tyyli on sama niin kirkkomusiikissa, sinfonioissa kuin pianokonsertoissakin.

– Mozartin kirkkomusiikin lähtökohtana on aina teksti. Musiikki palvelee   sitä ja kirkon sanomaa ehdoitta. Tulos ravitsee ihmisiä. Mozartin musiikille on ominaista kirkkaus ja valoisuus sekä ennen kaikkea toivo. Vaikka Mozart säveltää mollissa, on siinäkin läsnä toivon ja optimismin sävy.

Kirkkomusiikki on Eerolan mielestä tärkeä osa Mozartin tuotantoa. Säveltäjien ajatukset ja musiikki syvenevät usein kuoleman lähestyessä. Niin kävi myös Mozartille.

– Requiemissa minua kiehtoo se, että teos   on sävelletty kuolema silmien edessä. Se kuuluu jo musiikin ensitahdeista, jotka lähtevät liikkeelle hiljaisuudesta kuin varkain. Mukaan yhtyvät basettitorvet ovat kuin viesti toiselta puolelta. Nopeissa fuugajaksoissa taas soi valoisa ja toivorikas musiikki, sanoo Pertti Eerola.