Samassa artikkelissa erään rippikouluisosen mielestä kirkon perustehtävä on sosiaalinen toiminta, tiivis ilmapiiri ja kaverit.

Tällainen kommentti pistää ajattelemaan, onkohan rippikouluopetuksessa kaikki kohdallaan kirkon näkökulmasta. Nuorten mielestä varmasti kaikki on hyvin, käyhän rippikoulun yhdeksän kymmenestä 15-vuotiaasta. Siellä on pakko olla hauskaa, sosiaalisesti mukavaa ja kaikin puolin viihtyisää. Kukapa ei tällaista nuorillensa soisi?

Kun isoset kommentoivat useammankin rippikoululeirin jälkeen kirkon perustehtävää yllä mainitulla tavalla, on rippikoulun opettajien katsottava epäonnistuneen tehtävässään. Ei ole kovin vakavia tai syvällisiä opetettu, kun palaute nuorilta on noin ”kevyttä”. Näillä eväillä kirkko siis aikoo pitää kiinni lehdessä haastatelluista nuorista.

Eräs edesmennyt kirkon vaikuttaja sanoi, että kirkko on olemassa siksi, että täällä kuollaan. Eikö siis silloin tulisi selvästi ja toistaen kertoa niin nuorille kuin vanhoillekin, kuinka päästään taivaaseen. Tämähän on meille kaikille elämän ja kuoleman kysymys. Tosin ei ole hauskaa puhua varsinkaan nuorille kuolemasta, mutta myös nuoria ihmisiä kuolee. Annetaanko heille eväitä esimerkiksi rippikoulussa kohdata tämä jokaiselle kerran eteen tuleva kohtalo?

Antero Öhberg
Helsinki