Taikauskoa on se, jos kuvittelee tikapuiden alta kävelyn tuovan huonoa onnea. Taikauskoa ei voi perustella mitenkään. Paranormaali ilmiö taas on ainakin kokemuksena tosi – monesti siitä löytyy myös konkreettista näyttöä (poltergeist, enneuni jne.). Esimerkiksi poltergeistista on tieteellisiä todisteita, mutta Suomessa asiaa ei tunneta. Moni poltergeist on saatu tallennettua ääni- ja kuvanauhalle.

Kiinnostus paranormaaleihin tapahtumiin ei ole järjenvastaista. On ajateltava uudella tavalla ja kysyttävä: miksi oletan, että kaikki maailman ilmiöt ovat heti ihmisen ymmärrettävissä? Jos keskiajan ihmiselle olisi kerrottu röntgensäteistä, jotka läpäisevät kehon ja jättävät jäljelle kuvan luurangosta, hän olisi pitänyt sitä järjettömänä tai noituutena.

Kia Aarnio selittää paranormaalit ilmiöt ”sekaannuksiksi fyysisessä, psykologisessa ja biologisessa ydintiedossa”, siis lyhyesti sanottuna virhetulkinnoiksi. Se ei varmaan riitä selitykseksi.

Suomalaista tiedeyhteisöä vaivaa ahdasmielinen epäilys. Hyvä tiedemies ei hylkää paranormaaleja ilmiöitä, vaan suhtautuu niihin vakavasti. Niin ovat tehneet muun muassa Carl Gustav Jung, Hans Bender, William Roll, Raymond Moody, Dean Radin ja Brian Josephson, joka sai vuonna 1973 fysiikan Nobel-palkinnon. Tutustumisen aiheeseen voi aloittaa näistä.