Kaste ei ole pelkästään siirtymäriitti 18.02.2008
Vastaan Sara Tolosen (K&k 13.2.) ja Timo Keon (K&k 6.2.) näkemyksiin, joiden perusteella lapsikaste tulisi hylätä.
Ensinnäkin evankelis-luterilainen kirkko ei ole poikkeuksellinen uskonnollinen yhteisö siinä, että siihen liitytään alaikäisinä. Tolosen ja Keon näkemyksissä kaste ajateltaneen ennen kaikkea siirtymäriitiksi, millä tullaan ainakin kirkon jäseniksi ja ehkä myös Jumalan lapsiksi.
Kaste on kuitenkin paljon tärkeämpi asia kuin vain nimenantotilaisuus, jossa liitytään johonkin valtavaan kirkko-organisaatioon. Kristillisen opetuksen mukaan kaste on pelastukselle välttämätön asia. Itse asiassa kasteessa lahjoitetaan oma usko. Miksi sitten juuri lapsena tulisi kastaa? Ihminen syntyy perisynnin alaiseen maailmaan, jolloin jo pienen lapsen on hyvä tulla synnin valtakunnasta iankaikkisen elämän perilliseksi. Lapsi on myös sopivin pelastumaan, koska lapsi ei vielä voi itse järkeillä omaa uskoaan, vaan Jumala lahjoittaa pelastuksen.
Edellä esitetystä voidaan tietysti nostaa esille yksi suuri kriittinen kysymys: Entä, jos en usko Jumalan olemassaoloon. Ensinnäkään Jumalan olemassaolo ei ole riippuvainen uskostamme. Toiseksi tutkimusten mukaan vain pieni osa suomalaisista suoranaisesti kieltää kolmiyhteisen Jumalan olemassaolon. Suurempi osa kansasta epäilee. Mielestäni on äärimmäisen hienoa, että Jumalan olemassaoloa epäilevätkin vanhemmat antavat kastaa lapsensa ja vievät heidät seurakunnan päiväkerhoihin, joissa lapsille voidaan opettaa Jumalasta. Näin lapsille tarjotaan mahdollisuutta omassa uskossaan kasvamiseen. Tällöin jää myös Jumalan asiaksi hänen olemassaolonsa.
Tunnustuksellinen uskonnonopetus ei ole laitonta, koska luterilaista uskontoa, mikä on yhden tunnustuskunnan uskoa, opetetaan. Sen sijaan uskonnon harjoittaminen opetuksessa on kiellettyä, valitettavasti.
Luterilaisuus on vaikuttanut niin voimakkaasti moneen asiaan, ettemme välttämättä edes huomaa sen merkitystä. Koulussa tulee toki tutustua muidenkin kirkkokuntien opetuksiin ja muihin uskontoihin, mutta opetuksen on lähdettävä liikkeelle omasta kulttuurista. Kun on tutustuttu omaan uskoon, on ymmärryspohjaa tutustua muihinkin uskontoihin.
Ilkka Riihimäki, teol.yo


