”Kansanvaltaisen valtiojärjestyksen tiellä” Suomi oli alkuvuodesta 1918. Porvarilliset puolueet olivat saaneet enemmistön eduskuntaan lokakuun 1917 demokraattisesti moitteettomissa vaaleissa, ja Svinhufvudin hallituksella oli parlamentaarinen tuki. Itse asiassa punaiset osoittivat piittaamattomuutta kansanvaltaa kohtaan noustessaan kapinaan laillista hallitusta vastaan.

Mitä taas tulee terroriin, niin ei pidä tuijottaa vain sodan jälkeisiin tapahtumiin. On valitettavan tyypillistä, että sisällissodan voittaja kohtelee hävinnyttä osapuolta tylysti. Mutta kuka aloitti silmittömän tappamisen? Murhien taustoja ymmärtääkseen olisi tarkasteltava sodan ensimmäistä kuukautta. Terroria tutkineen Jaakko Paavolaisen mukaan tuona ajanjaksona punaiset murhasivat taisteluiden ulkopuolella puolet enemmän kuin valkoiset. Eikä ero ollut ainoastaan määrällinen, vaan myös laadullinen. Suurin osa valkoisten ampumia oli ase kädessä kiinni jääneitä punakaartilaisia. Punaisten ampumista sen sijaan reilusti yli 60 prosenttia oli siviilejä, jotka eivät millään lailla osallistuneet sotatoimiin. Totuus on ehkä sittenkin monimutkaisempi asia kuin Lintunen kuvittelee.

Kai-Henrik Tiiainen

Suomen historiassa on totisesti sellaisiakin vaiheita, joista vieläkin vaaditaan tuomioita – kuka sitten pitäisikään ristiinnaulita. Kari Lintunen väitti valkoisen sotakoneiston ”hyvissä ajoin valmistautuneen työläisperheiden sortamiseen” (K&k 20.2.)

Muutama tosiasia on tuotava ilmi. Valtakunnan laillinen hallitus oli joutunut pakenemaan Pohjanmaalle, kun silloinen sosiaalidemokraattinen puolue oli noussut sitä vastaan. Pahoja asioita tapahtui punaisten hallitsemassa Etelä-Suomessa. Monia murhattiin.

Pohjanmaalla lähdettiin tukemaan laillista hallitusta ja riisuttiin venäläiset varuskunnat aseista. Hallitus asetti kenraali Mannerheimin sotaväen johtoon palauttamaan valtakunnan laillisen hallituksen alle, ja näin vapaussotana alkanut sisällissota sai alkunsa. Hallituksen alainen talonpoikaisarmeija palautti maahan laillisen järjestyksen saaden siinä eteläisimmän Suomen osalta apua saksalaisilta.

Rauhan tultua punaisia suljettiin vankileireille, joissa heitä menehtyi paljon. Tämä oli sodan paha jälkiseuraus, ja se kiihottaa vieläkin mieliä. Lopulta Mannerheimin vaikutuksesta leirit lopetettiin.

Sisällissota aiheuttaa jokaiseen kansakuntaan traumoja – niin Suomessakin. Arvioitaessa tapahtumia jälkikäteen on hyväksyttävä tosiasiat ja nähtävä, että kumpikin osapuoli teki pahoja virheitä. Yksipuolinen näkemys yhden tahon syyttelyineen ja tuomiolle vaatimisineen tuskin edistää kansamme eheytymistä. Jouduimmehan puolustamaan itsenäisyyttämme raskain ponnistuksin ja tuolloin yhtenäisinä sisällissodan haavojen arpeuduttua. Niitä ei enää pidä repiä auki.

Klaus A. Raninen
Helsinki