Yhteiskunnan ylläpitämän koululaitoksen tehtävänä ei kuitenkaan ole uskonnolliseen elämään opettaminen tai edes sen ”kylväminen”.

Koulun tehtävä on uskonnolliseen kulttuuriin perehtyminen ja antaa rakennusaineita oman elämänkatsomuksen rakentamiseen. Tätä kuvaa ehkä paljon käytetty sanonta, että ”koulussa ei tarvitse rukoilla, mutta tulee tietää, mitä rukous on”. Jokainen oppilas opiskelee oman uskontonsa mukaista uskontoa, mikäli säädetyt ehdot täyttyvät. Evankelis-luterilaista uskontoa opiskellaan kaikissa kouluissa.

Koulussa annettava opetus ei siis ole kirkon toimintaa. Koulu opettaa, ja kirkko julistaa. Vaikka toiminnoilla on selkeä ero, niin yhteistyötä koulun ja paikallisseurakuntien kanssa tehdään varsin paljon. Yhteistyö onkin selkeämpää, kun ymmärretään koulun ja kirkon erilaiset tavoitteet. Koulu tukee kirkkoa uskonnon sisältöjen opettamisessa. Tästä syystä muun muassa rippikoulussa voidaan entistä enemmän keskittyä hengelliseen opetukseen.

Usein väitetään, että uskontotuntien määrää on vähennetty erilaisten koulua koskevien muutosten, viimeksi uskonnonvapauslain, yhteydessä. Uskontotuntien määrä on kuitenkin sekä perusopetuksessa että lukiossa pysynyt yli 20 vuotta ennallaan. Opetushallituksen kannalta uskonto on periaatteessa yksi tärkeä oppiaine muitten aineitten joukossa.

Antti Vanne
opetusneuvos
Opetushallitus