Homoseksuaaleja on syrjitty seurakuntien työntekijävalinnoissa, vaikka tällainen syrjintä on vastoin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Yksinkertainen ja käytännöllinen ratkaisu olisi, että kirkko jättäisi ihmisten yksityiselämän Jumalan ja ihmisen itsensä väliseksi asiaksi.

Raamatussa ei ole kehotusta valvoa lähimmäisten tekoja, eikä yhteisö ole vastuussa Jumalalle jäsenensä teoista. Kirkon työntekijöiltä edellytettäisiin ainoastaan uskoa kirkon perusopinkappaleisiin. Seurakuntien ”paimenilta”, kuten papeilta edellytettäisiin lisäksi kristinuskon eettisen peruspilarin eli Vuorisaarnan suhteen esimerkillistä käyttäytymistä.

Kirkon tulisi painottaa rakkautta ja Jumalan luomaa järkeä Raamatun tulkinnoissaan. Nykyisessä moniarvoistuneessa yhteiskunnassa on myös kunnioitettava hyvin erilaisia Raamatun tulkintoja. Esimerkiksi Raamatun tapahtumien ja sen kirjallisen tallentamisen aikainen yhteiskunta jättävät paljon tulkinnanvaraa. Homoseksuaalisuuden tuomitseminen Raamatussa liittyikin mitä ilmeisimmin Antiikin aikoina heteromiesten keskuudessa yleiseksi tavaksi muodostuneeseen poikarakkauteen tai yleensä aviossa elävien miesten irstailuun. Jeesus ei myöskään itse kieltänyt homoseksuaalisia suhteita, vaan hänen apostolinsa, joka ei välttämättä ollut erehtymätön.

Kaikki ihmisten välisiin suhteisiin liittyvät kymmenen käskyä pyrkivät ehkäisemään ihmisiä loukkaamasta toisiaan. Tämän logiikan mukaan kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen parisuhde ei voi olla kiellettyä kristinuskossa.