Terve ja turvallinen kaupunki -neuvottelukunta puolestaan on tehnyt aloitteen kaupunkiin perustettavasta ”poikkihallinnollisesta yhteistyöelimestä, joka koordinoisi ja tukisi lapsiin ja nuoriin kohdistuvia toimia”.

Nuorisolautakunta on vastineissaan mainittuihin ehdotuksiin ja aloitteisiin korostanut sitä, että kaupunkiimme on luotu jo nyt toimiva osallistumisjärjestelmä, joka kannustaa ja ohjaa nuoria toimimaan ja osallistumaan. Välineinä toimivat niin Hesan Nuorten Ääni (nuorten osallisuuden edistämishanke) ja nuorten Avoimet Foorumit, joilla nuoret ovat vuoropuhelussa päätöksentekijöiden ja johtavien poliitikkojen kanssa.

Miksei näiden vaikuttajaryhmien katsota riittävän? Miksi nuoret ovat turhautuneet näihin kanaviin?

Aikuisena ja lähinuorisotyöstä huolestuneena kaupunkilaisena olen osallistunut Helsingin Koillisen suurpiirin asukasiltoihin, joissa Nuorisoasiainkeskus on halunnut kuulla alueen asukkaiden mielipiteitä siitä, miten nuorisotyötä alueella tulisi kehittää. Kuunneltuani itse nuoria ja heidän vanhempiaan näissä tilaisuuksissa, ymmärrän nuorten turhautumisen näennäisiin vaikutuskanaviin.

Nuorten Avoimissa Foorumeissa loppuvuodesta 2007 annettiin nuorille lupauksia, joita nyt ollaan säästösyistä vetämässä takaisin. Nuorisoasiainkeskuksen suulla on Pukinmäen moottorihallin toiminnasta ja sen jatkumisesta annettu vakuutus lauseella, joka alkaa ”Minä lupaan…”.

Millaista viestiä tämä antaa nuorille? Onko ihme, että he peräänkuuluttavat suorempia ja konkreettisempia vaikutuskanavia? Suhtaudun lievällä varauksella nuorisovaltuustoon, mutta olen valmis yhtymään nuorten tuskaan ja peräänkuulutan näennäisien vaikutusmahdollisuuksien poistamista. Mikäli emme aikuisina pysty rehelliseen ja suoraselkäiseen vuoropuheluun myös vaikeimmissa asioissa, emme ole ansainneet nuorten luottamusta.