Miehen ja naisen erilaisuudesta ei seuraa epätasa-arvo 14.04.2008
Magnus Ahlberg esitti perusteluna HNMKY:n opetuksille (K&k 2.4.) siitä, että miehellä pitää avioliitossa olla isompi valta väittämällä, ”että on vain luonnollista antaa suurempi päätösvalta tietyissä asioissa toiselle osapuolelle”, ja kysyy vielä:
”Miten muutoin kaksi ihmistä voi koskaan päästä yksimielisyyteen mistään?”
Jos yksimielisyyden saa aikaan vain sillä, että toinen on alisteisessa asemassa toisen päätöksille, on jotain vikaa ihmissuhdetaidoissa. Kahden aikuisen pitäisi olla mahdollista päästä tuohon tulokseen myös keskustelemalla tasaveroisesti, kunnioittamalla toisen mielipiteitä, perustelemalla omansa ja olemalla valmis kompromisseihin. Tuo tapa vaatii ehkä vähän enemmän vaivaa ja kommunikaatiota, mutta takaa sen, että molemmat puolisot voivat tuntea olonsa täysinäisiksi suhteen osapuoliksi.
Miehet ja naiset voivat olla erilaisia, mutta sen ei pidä tehdä heistä eriarvoisia toisiinsa nähden. Se on myös kristillisempää kuin vedota Raamattuun perusteluksi toisen loppupeleissä korkeammalle asemalle sillä, että se on miehen tapa palvella perhettä. Jeesuksen tavasta rakastaa seurakuntaansa voi ottaa mallia ilman, että itse asettuu Jeesuksen paikalle perheen (”seurakunnan”) eteen. Se vasta onkin ”itsensä ylös nostamista”, mitä Ahlberg niin paheksuu.


