Tämä johtuu varmasti hyvin pitkälti siitä, että pelätään toisen puolueen kannattajien vieraantuvan tästä työntekijästä ja jopa koko seurakunnasta.

Kuitenkaan, puhuttaessa kirkon jäsenmäärän putoamisesta, en ole kuullut yhdenkään eron syyksi sitä, että kirkko tai sen työntekijä pyrkii toimimaan yhteiskunnallisella sektorilla. Mikäli työntekijä sitten lähtee mukaan politiikkaan, täytyy uskonnon harjoittaminen erottaa politiikan tekemisestä ja toisinpäin. Saarnatuolista ei saa julistaa poliittista ohjelmaa, eikä vaalitelttaa pidä käyttää evankeliumin julistamiseen.

Monella on ollut tapana se, että jos toimii hengellisen työn organisaatiossa, ei lähde politiikkaan. Sanonnan mukaan pahan voittoon – tässä tapauksessa maailman muuttumiseen yhä kylmemmäksi paikaksi – riittää kuitenkin se, että hyvyyden puolella olevat ihmiset eivät tee mitään.

Hengellisen työn motiivina tulee olla halu tehdä hyvää. Tämä on ajatuksena myös politiikassa. Yhteiskuntaa pyritään muokkaamaan niin, että ihmisillä olisi parempi olla. Tähän tarvitaan ihmisiä, joiden motiivit ovat kunnossa. Jos joku eroaa seurakunnasta siksi, että sen työntekijä kertoo yhteiskunnan parannusehdotuksia poliittisella foorumilla, olen yllättynyt. Kuvittelisin seurakuntalaisten olevan tyytyväisiä, sillä tuolloin on maallisista asioista päättämässä henkilö, joka on ohjannut heitä myös tärkeämmissä; taivaallisissa.