HNMKY:n avioliittokirjojen näkemys sukupuolten erilaisuudesta sisältää kuitenkin naisia alentavia stereotypioita. Sukupuolten välinen erilaisuus nähdään hierarkkisena erilaisuutena. Hierarkkinen sukupuoliero eli miehen johtajuus perustellaan paitsi Jumalan tahdolla myös sukupuolten erilaisilla ”luonnollisilla” kyvyillä ja ominaisuuksilla.

Miehet edustavat stereotyyppisesti järkeä, ja naiset tunnetta. Miehen johtajuus palautuu pitkälti siihen ajatukseen, että järjen on hallittava tunnetta. HNMKY:n avioliittokirjojen mukaan naiset, jotka eivät hyväksy oman sukupuolensa erityispiirteitä, voivat olla lapsuudessaan tai muuten elämässään traumatisoituneita. Esitetään, että heillä on vaikeuksia hyväksyä omaa ”luonnollista” naisellisuuttaan. Naiset, jotka kritisoivat näitä tyypityksiä, leimataan raamatullista järjestystä vastaan nouseviksi ”kilpaileviksi feministeiksi”. HNMKY:n materiaaleissa hierarkkinen sukupuoliero on vahvasti normatiivinen.

Materiaali välittää naisia alentavia sukupuolistereotypioita avioliittokurssilaisille. Kursseille tulevat ihmiset ovat usein myös äitejä ja isiä, ja lasten vanhempina he siirtävät oppeja lapsilleen. Olen Ahlbergin kanssa samaa mieltä siitä, että avioliitossa ensisijainen tavoite on rakastaa toista niin kuin itseä. Tämä tavoite voidaan mielestäni saavuttaa vain hyväksymällä se, että toinen on itseni kaltainen olento, vapaa ja tasa-arvoinen. En usko, että toista voi rakastaa kuten itseään, jos samalla pitää toista sukupuolen perusteella joko itseä hierarkkisesti alempana tai ylempänä olentona.

Vetäessään oppikirjansa pois HNMKY nähdäkseni samalla myönsi ainakin osan vetoomukseni kritiikistä oikeutetuksi. Tähän yhtyi myös Tikkurilan seurakuntaneuvosto. Hyväksyessään avioliittokurssien jatkamisen se samalla irtisanoutui Parempi avioliitto -teoksissa esitetyistä tasa-arvon vastaisista ajatuksista.