Taidamme elää nyt aika samankaltaista elämää kuin mitä Sodomassa elettiin. Enemmistö suomalaisista elää yltäkylläisyydessä samanaikaisesti kun leipäjonot pitenevät pitenemistään. Sodoman syntiin syyllistyvät siis muutkin kuin homoseksuaalit.

Köyhät ja työttömät maksavat köyhyydellään ja työttömyydellään muiden yltäkylläisyydestä. Tulojen tasaus olisi siis vain oikeudenmukaista, vaan perusturvaahan on vain heikennetty suhteessa muiden elintasoon vuodesta toiseen aina 1990-luvun puolivälistä alkaen. Perusturvan taso on nyt sillä tasolla, jolla ei enää inhimillinen elämä ole mahdollista ja joka syrjäyttää sellaisen, jonka toimeentulo on perusturvasta riippuvainen. Työtön pystyy harvoin tilannettaan parantamaan.

Työttömien määrä on rajusti enemmän kuin virallinen tilasto alle 200 000 ilmoittaa, sillä luvusta puuttuvat mm. ilmaistöissä olevat, työvoimakoulutuksissa olevat, työttömyysturvan ulkopuolelle potkaistut jne. Tilastoissa ovat sen sijaan jo tunninkin viikossa työskentelevät.

Kun avoimia työpaikkoja on muutama kymmenen tuhatta ja ne täyttyvät lähinnä työssä olijoiden kesken, koska työttömien hakemukset menevät useimmiten mappiin ö, niin tilanne on työttömän kannalta mahdoton. Sadatkaan työhakemukset eivät tuota tulosta.

Väitetään, että Suomessa olisi työvoimapula ja rahdataan työntekijöitä ulkomailta. Miksi ihmeessä sitten työttömät pakotetaan ilmaistöihin, mistä he saavat 400 euroa nettona kuukaudessa sekä kahdeksan euron päiväkorvauksen, mutta mitään työsuhteeseen kuuluvia etuja he eivät saa? Väittäisin, että kyllä ilmaistöihin pakotettu – monesti alansa ammattilainen ja pitkän työkokemuksen omaava – mieluummin ottaisi palkkatyön ilmaistyön sijaan, jos sellaisia olisi tarjolla. Ilmaistyönteettäjiä kehottaisin lukemaan Jer. 22:13.

Miksi tilanteesta vaietaan ja työtön syyllistetään työttömyydestään, mikä mahdollistaa liian usein epäinhimillisen kohtelun niin viranomaisten kuin ei-työttömien taholta?