Kerron esimerkkinä oman tarinani. Olen valmistunut yliopistosta erinomaisin arvosanoin ja selvästi alan keskiarvoa nopeammin. Minulla on todella hyvät työtodistukset ja suositukset, ja olen tehnyt töitä jo koululaisena. Tulen toimeen ihmisten kanssa ja otan vastuun töistäni – ehkä liiaksikin.

Ongelmani on kuitenkin se, että olen nuori (lue: lisääntymisikäinen) nainen ja valmistunut alalle, jolla työllisyystilanne on surkea. Jälkimmäisen tosiasian yliopistomme propagandakoneisto onnistui peittämään, kun innokkaana ylioppilaana valitsin opiskelualaa. On järjetöntä, että tiedekunta saa rahaa valmistuneista eikä työllistyneistä; tämä johtaa ylisuuriin sisäänottokiintiöihin ja työttömyyden lisääntymiseen alalla.

Olen valmistumiseni jälkeen tehnyt lähinnä erilaisia hanttihommia ja sijaisuuksia, joilla juuri ja juuri elän. Asumistukea en saa, sillä minut katsotaan rikkaaksi perijättäreksi: onhan suvullani perintömaita, joita tosin emme ole saaneet kaupaksi. Voinhan aina käydä järsimässä perintömetsästämme pettua, jos nälkä käy liian kovaksi. Veroni olen maksanut, myös tuosta perinnöstä, josta en ole itse mitenkään hyötynyt. Toivoisin, että Erkki Sinkko voisi suuressa viisaudessaan jakaa minulle neuvoja, miten voisin tilannettani muuttaa. Laiskaksi haukkuminen ei auta.

Sini Virtanen
työtön äitiyslomalainen

Erkki Sinkko kirjoitti mielipidepalstalla (K&k 21.5.), kuinka hyväosaiset kustantavat köyhien ja muiden vähäosaisten toimeentulon –- todella armeliasta hyväosaisten taholta. Nyt vaan tarvitaan tarkennuksia siihen, että kuka todella on antaja ja kuka saaja.

Hyväosainen taloustoimittaja Erkki Sinkko ei varmasti elämänsä aikana ole vahingossakaan purrut yritysjohtajien saati sitten pörssiyhtiöiden johtajien kättä – pikemminkin päinvastoin. Johtajien pitkiltä ja leveiltä kestityspöydiltä pudonneet pullanmurut eivät varmasti ole jääneet Sinkolta huomaamatta. Ilman yhteiskunnan puuttumista asiaan ei pörssiyhtiöiltä varmasti heruisi edes leskelle ropoa saati sitten työttömälle korvausta.

Kuka tahansa voi koska tahansa jäädä työttömäksi joko yrityssaneerauksen tai lomautusten seurauksena. Edes taloustoimittajat eivät ole tässä suhteessa suojatussa asemassa saati sitten yritysjohtajat. Tänään taloustoimittaja, huomenna luonnevikainen pummi, ja kun leimautuminen on tosiasia, ja työtä ei kovista yrityksistä huolimatta heltiä, saattaa edessä olla masennuksen aiheuttama pitempiaikainen juomaputki.

Olisikohan mahdollista, että työttömyys olisikin ainakin osittain seurausta yritysjohtajien asenteellisista ja virheellisistä käsityksistä? Jos näin on, taloustoimittajien tulisi tehdä kaikkensa saadakseen yritysjohtajat ymmärtämään asioiden todellisen tolan.

Kun viesti on mennyt perille, voidaan suomalaisiin yrityksiin taas palkata rehellisiä, työtä pelkäämättömiä ja kunnollisia suomalaisia työttömyyskortistojen sankareita, jotka ovat nähneet myös työelämän pimeän puolen.

Ei taaskaan tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun luki viime viikolla Erkki Sinkon ja Uuno Kaitalan kirjoituksia. Sinkko väitti, ettei Suomessa ole rikkaita. Väite on pelkkänä provokaationakin naurettava, sillä Suomessa on pelkkiä ökyrikkaitakin tuhansia.

Nyt tulossa oleva perintölain uudistus vapauttaa teollisuussuvut perintöverosta käytännössä kokonaan, mikä helpottaa heidän taloudellista asemaansa entisestään. Minulla ei ole mitään moista vastaan, kunhan toimittaisiin siten, että kaikki Suomen kansalaiset vapautettaisiin kyseisestä verosta kokonaan. Tällaisenaan uudistus tulee olemaan tasavertaisuuslain vastainen.

Mitä tulee ikuiseen (kokoomuslaisten) levittämään urbaanilegendaan Suomen sosiaaliturvasta, niin lienee syytä kertoa faktat. Syvin köyhyys löytyy yksin asuvien keskuudesta, ei suinkaan pelkistä lapsiperheistä, kuten asia yleensä esitetään.

Yksin asuvan varattoman toimeentulonormi on pääkaupunkiseudulla 390 euroa, mikä jää käteen vuokran maksun jälkeen. Tämän päälle korvataan lääkärin sairauteen määräämät lääkkeet ja sähkö. Tästä 390 eurosta henkilö sitten maksaa ruoan, puhelimen, kuukausilipun, vaatteet, mahdollisen televisiolupamaksun ja kaiken muun. Jokainen voi laskea, miten pärjäisi kyseisellä summalla parikin vuotta.

Mainittuihin menoihin ei ole edes laskettu mitään yllättäviä kuluja. Nuorena sairastuneilla työkyvyttömyyseläkeläisillä jää noin sata euroa enemmän, mutta usein heillä on lääkemenoja niin paljon, että hekin joutuvat samaan toimeentulonormiin. Pitkäaikaistyöttömistä löytyy vieläkin esimerkiksi laman uhreiksi joutuneita velkojen takaajia näiden Sinkon luettelemien ”juoppojen” lisäksi.

Uuno Kaitalan kirjoitus oli vielä naurettavampi. Hän jopa vertasi suuryrityksiä ja Jeesusta toisiinsa! Näinkö överiksi mennyttä pörssiyhtiöiden ja globaalitalouden maksimaalista voitontavoittelua Jeesus tavoitteli sillä veden ja leivän jakamisella? Itseäni ei haittaa, vaikka yhtiöiden ylin johto kuittaisi miljoonaoptiot, mutta että työkyvyttömyyseläkeläisten ja muiden vastaavien ostovoima on tippunut (eli tiputettu) vauraassa Suomessa 30–40 prosenttia 1990-luvun alusta, on törkeää. Ja tämä ei ole mikään tulkintakysymys, vaan tilastofakta.

Tutki asiat, ennen kuin avaat suusi