Teos tarjoaa mahdollisuuden antoisaan aikamatkaan sadan vuoden takaiseen Helsinkiin; aikaan jolloin kadut olivat avaria, tavarat liikkuivat ihmis- ja hevosvoimin ja miehet käyttivät julkisilla paikoilla päähinettä.

Suuri osa kohteista on hyvin helppo paikallistaa. Esimerkiksi Senaatintori ympäristöineen on säilynyt lähes muuttumattomana. Osa miljöistä on tyystin kadonnut. Töölönlahden länsirannan sokeritehdas elää vain muistona kuvissa, teollisuus on saanut antaa tilaa kulttuurille.

Näkymä Kauppatorilta Katajanokan suuntaan on kuvan laidassa pilkottavaa tulli- ja pakkahuoneen kattokupolia lukuun ottamatta täysin muuttunut.

Inhan aikainen Helsinki eli vahvaa kasvuvaihetta. Puutaloja purettiin ja niiden tilalle ja täysin rakentamattomille alueille nousi jykeviä kivitaloja.

Nämä rakennukset saavat Inhan kuvissa arvoisensa kohtelun. Kuvaaja on hyvin harkiten valinnut kuvausajat ja -paikat. Ohuen pilviharson pehmentämä kesäinen auringonvalo hyväilee viistosti rakennusten julkisivuja ja saa kaikki niiden hienot yksityiskohdat esiin.

Suuri osa Inhan kuvaamista rakennuksista on säilyttänyt ulkonäkönsä hämmästyttävän hyvin. Pieniä muutoksia voi toki havaita muun muassa katoilta poistuneissa savupiipuissa ja tilalle tulleissa ilmanvaihtokoneissa. Toisaalta surullisia esimerkkejä rajuista julkisivuremonteista löytyy: hienot ornamentit ja yksityiskohdat on rapattu piiloon esimerkiksi Ruotsalaisessa teatterissa. Rahaa on kenties säästynyt, mutta talon upea ulkonäkö on peruuttamattomasti tuhottu.

Oma lukunsa ovat täysin puretut rakennukset. Suru ja kiukku täyttävät mielen, kun katsoo kuvia upeasta Kasarmintorin kauppahallista ja vertaa siihen, mitä on rakennettu tilalle.

Kantakaupungista löytyy kuitenkin runsaasti toinen toistaan upeampia rakennuksia, joiden ihailuun tarjoutuu lähipäivinä oiva tilaisuus. Juhannuksen aikaan autoista ja ihmisistä puoliksi tyhjä kaupunki suorastaan kutsuu vaeltamaan katuja Inhan kirjan seurassa.