Kirkkohistorioitsija Minnamari ”Minni” Helaseppä matkusti Thüringeniin tutkimaan väitöskirjaansa varten 1930-luvun luterilaista Tunnustuskirkkoa. Se asettui vastustamaan kansallissosialismin ja kristinuskon yhteen sotkevia ”saksalaisia kristittyjä”, Hitlerin hännystelijöitä, jotka nousivat natsi-Saksassa valtaan lähes kaikissa evankelisissa kirkoissa.

Hitlerin kautta uusi tie jumalan luo

Erityisen mielenkiintoiseksi Thüringinen teki tutkimuskohteena se, että sinne oli kertynyt Saksan radikaaleimpia antisemitistejä. He vaativat, ettei Vanhaa testamenttia ja Paavalin kirjeitä voi lainkaan hyväksyä, koska ne olivat juutalaisten tekeleitä. Kirkon tuli julistaa sankari-Jeesusta. Joku todisti senkin, ettei Jeesus ollut juutalainen vaan itse asiassa arjalaista alkuperää.

– ”Saksalaiset kristityt” loivat uutta uskontoa. Tärkeintä oli, että kaikki kirkon jäsenet ovat rotupuhtaita arjalaisia. Germaaniset, pakanalliset kansantarut, saksalaiset perinteet ja natsien opit liitettiin osaksi uutta jumalallista ilmoitusta, jonka messias Hitler oli, Minni Helaseppä kertoo.

Kansallissosialismin ideologiassa ja käytännöissä oli uskonnollisen kultin piirteitä. Hitler katsoi kansallissosialismin ja kristinuskon olevan sovittamattomassa ristiriidassa. Hän käytti silti taitavasti kristillisiä käsitteitä messiaanisen tehtävänsä ja juutalaisvastaisuutensa perustelemiseen. Miksi kaikki kristityt eivät asettuneet heti vastustamaan hänen antikristillistä projektiaan?

Yhteiskunnallinen kriisi mahdollisti hirveydet

Teologian tohtori Minni Helaseppä selittää ”saksalaisten kristittyjen” uskonnollista ja älyllistä epärehellisyyttä sekä moraalista lepsuutta ensinnä yhteiskunnallisella kriisillä, jossa poliittiselle messiaalle oli tilaus. Ensimmäisen maailmansodan rauhanehdot aiheuttivat katkeruutta, rahan arvo oli mennyt, työttömyys ja katumellakat tuottivat rauhattoman ilmapiirin.

– Ihmiset voivat hirvittävän pahoin. Sitten tuli Hitler, joka nosti päät taas ylös: Ette te olleet väärässä, vaan väärin ymmärrettyjä. Natsit palauttivat saksalaisille omanarvontunnon. Maahan tuli järjestys ja kuri. Työpaikkoja syntyi aseteollisuuden ja autobaanojen rakentamisen myötä.

– Hitler halusi säilyttää välinsä kirkkoihin. Natsit tekivät alussa kaiken, jotta kirkkojen puolelta tuleva kritiikki saatiin torjuttua.

Pelokkaat kristityt hyväksyivät hiljaa hirmuteot

Minni Helaseppä ehti haastatella Thüringenin Tunnustuskirkon viimeisiä elossa olevia pappeja.
– Me ihmettelemme luonnollisesti, miksi kristityt eivät vastustaneet Hitleriä ponnekkaammin, mutta gestapo vahti koko ajan veitsi kurkulla vastustajia. Kun pappi sanoi jotakin natsien kannalta sopimatonta, gestapo otti kuulusteluun. Papinrouvatkin saivat puhekieltoja jopa pyhäkoulun pitämisestä.
– Natseja vastustavat kristityt elivät ahdistavassa ilmapiirissä. Sotilasvaltiossa kontrolli oli tiukka ja pelottava. Ei tarvinnut paljon sanoa vastaan, niin pää joutui pölkylle.

Tunnustuskirkon edustajatkaan eivät saa tutkijaltaan puhtaita papereita. Osa heistä kannatti kirkon itsenäisyyttä ja puolusti kristinuskon oppeja, mutta hyväksyi natsivallan. Harvat niistäkään, jotka vastustivat natseja ja vainoja, nousivat julkiseen ja avoimeen vastarintaan. Tunnustuskirkko keskittyi enemmän oikean opin vaalimiseen.

Juutalaisia ei juuri puolustettu. Kun Thüringenin Tunnustuskirkko palkkasi juutalaistaustaisen papin, hän sai pian toimintakiellon, joutui keskitysleirille ja tapettiin.

Menenkö massan mukana?

Voiko natsien kaltainen hirmuhallinto nousta vielä valtaan Euroopassa?
– Voi. Eivät saksalaiset olleet niin erilaisia. Emme saa aliarvioida ihmisiä, jotka silloin elivät, vaan meidän on otettava opiksemme heidän virheistään. Eivät he kaikki tyhmiä olleet.

Saksankin kirkko puuttuu Minni Helasepän mukaan nykyään hanakammin ja kriittisemmin yhteiskunnallisiin vääryyksiin. On tiedostettu, että syyllisiä olivat nekin kristityt, jotka eivät olleet pahantekijöiden puolella, mutta eivät toimineet aktiivisesti heitä vastaan.

– Minun on enää vaikea katsoa ylhäältä alaspäin natsiajan ilmiöitä ja ihmisiä. Ne pakottavat miettimään, miten olisin itse toiminut. Toivon, etten joudu tilanteeseen, jossa täytyisi valita henkeni ja uskoni puolustamisen välillä.

Tutkija arvelee, että vaikka Saksan kansa oli muodollisesti kristillistä, monet eivät olleet kovin sitoutuneita kristinuskon sisältöön. Siksi se voitiin korvata nopeasti uudella natsiuskonnolla. Nykyäänkin on hänestä tyypillistä, että ihmiset eivät halua sitoutua uskoonsa. Silloin he saattavat olla vietävissä, jos joku tarjoaa yhtäkkiä jotakin houkuttelevaa vaihtoehtoa.

– Saksassa nähtiin, miten pitkälle kirkko voi harhautua. Kirkko joutuu joskus tekemään katumusta ja palaamaan taas oikeille raiteille, kuten yksityinenkin kristitty. Saksan tapahtumien tulisi tehdä kristityt nöyremmiksi ja varovaisemmiksi. On helppoa tuomita muiden kamalat vääryydet, mutta vaikeampaa on olla niin rohkea, että kieltäytyy menemästä massan mukana, jos se vaarantaa oman elämän, pohtii Minni Helaseppä.

janne.villa@kotimaa.fi

Minnamari Helaseppä: Die Lutherische Bekenntnisgemeinschaft und der Kampf um die Th üringer Evangelische Kirche 1933/34–1939. Luther–Agricola–Seura 2005.