Eheys – mikä uljaalta kalskahtava sana! Mistä heidät erottaa, nämä terveet, eheät ja tasapainoiset ihmiset? Ulkonäöstä ja sulavasta käytöksestäkö? Vastaus saattaisi masentaa täydellisyyttä kohti kamppailevaa kilpailuyhteiskunnan kasvattia. Eheys kun on kaukana täydellisyydestä. Se on jopa sen vastakohta.

– Eheys on enemmänkin sitä, että tunnistaa elämänsä haavat ja kipupisteet ja oppii hyväksymään ne, miettii kuvataiteilija, pastori Taina Pietilä.

Kuvataiteilijana ja teologina Taina Pietilä suhtautuu kriittisesti niin täydellisyyden tavoitteluun kuin systemaattiseen eheyteen pyrkimiseen.
– Eheä ihminen on ihmiskuvassani jopa mahdoton käsite. Albert Camus totesi, että taiteen tehtävänä on auttaa ihmistä pääsemään lähemmäksi omaa alastonta totuuttaan. Silloin ei tarvitse yrittää itseään jatkuvasti muuttaa tai ”kasvattaa henkisesti” vaan voi vain hyväksyä sen, ettei ole ehjä ja täydellinen.

– Pidän tervehtymisen merkkinä, että ihminen voi armahtaa itseään ja toisia, hyväksyä kaikki vajavaisina olentoina ja nöyrtyä tunnustamaan elämän haurauden. Silti elämän voi nähdä mielekkäänä ja tulevaisuuteen suhtautua toiveikkaasti.

Samantapaiseen tulokseen tuli tutkijaryhmä, joka pohti, miten mitata onnistunutta terapiaprosessia. Lopulta he nimesivät 17 ominaisuutta, joiden ilmeneminen kuvaa eheytymistä ja psyykkisen toimintakyvyn lisääntymistä. Tällaisia asioita ovat muun muassa toivo, elämänhalu, vastuullisuus, joustavuus, sinnikkyys, kyky vastavuoroisiin ihmissuhteisiin, eläytymiskyky ja kyky säädellä tunteitaan.

Kotona omassa kehossaan

Mutta mistä alkaa matka eheyteen? Voiko sitä edes itse aloittaa? Kenties matka alkaa siitä, että ihminen tunnistaa omat kipunsa tai toimimattomat kohtansa. Tulee halu työstää ja tarkastella omaa itseä ja omia toimintamalleja uusista näkökulmista. Tämä matka voi alkaa myös kehon kautta.

– Jos ihminen on selvästi motorinen tyyppi, hänelle on luonnollisinta lähteä tutkimaan itseään kehon kautta, pohtii liikunnanopettaja Kristina Sanaksenaho.

– Myös keholla on muisti, jonne kaikki elämänkokemukset jättävät jälkensä. Siellä ovat tallessa ne lapsuuden hellät ja 

– Kun oppii kuuntelemaan ja käyttämään kehoaan uudella tavalla, voi löytää myös uudenlaisen yhteyden omiin tunteisiinsa – jopa täysin uuden tavan mieltää itsensä ja olemassaolonsa, sanoo Sanaksenaho, joka työskentelee tällä hetkellä yksityisenä kehonhuollon opettajana.
– Kehon hyvinvoinnilla on myös suuri vaikutus itsetuntoon. Se heijastuu heti ulospäin, miten tunnet olevasi kotonasi kehossasi. Oman kehon käyttäminen tehokkaasti mutta samalla rennosti lisää hyvinvointia.

Kristina Sanaksenaho muistuttaa, ettei kehonhuolto tarkoita samaa kuin oman kehon muokkaaminen täydelliseksi tai pyrkiminen maksimaalisiin suorituksiin.
– Tärkeää on, että ihminen voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, oman mallisenaan. Liiallinen rääkkääminen ei ole eheyttä, sillä kehoaan voi käyttää myös rangaistakseen itseään.

Kristina Sanaksenaho pohjaa työskentelynsä paitsi liikunnanopettajan kokemukseensa myös pitkäaikaisiin tanssiopintoihin, Pilates-menetelmään ja tanssipedagogi Eeva Kaarion uraauurtavaan kehonhuollon metodiin. Tältä pohjalta toimii myös henkilökohtaista kehonhuollon ohjaus.

– Silloin ihminen ikään kuin saa kartan, jonka avulla hän oppii, miten oman kehonsa saa parhaiten toimimaan.

– En esimerkiksi puhu lihasten venyttämisestä vaan pidentämisestä, koska pyrin auttamaan pysyvän muutoksen aikaansaamisessa, en vain vähän venyttelemään ja paikkailemaan. Lihastasapaino vapauttaa elimistössä energiaa, kun aineenvaihdunta ja kuona-aineet lähtevät liikkeelle. Kun energiaa vapautuu, tervehtymisprosessi pääsee käyntiin.

Vapaaksi puolustusmekanismeista

Yllättävää kyllä, samoista asioista eli energian vapauttamisesta ja kuonan saamisesta kiertoon voisi puhua myös mielen puolella. Tosin riippuvuusterapeutti Irene Kristeri muotoilee asian hiukan toisin. Hän käyttää mieluummin ilmausta ”vanhoista puolustusmekanismeista vapautuminen”.

– Monet meistä ovat kehittäneet lapsuuden vaikeissa tilanteissa puolustusmekanismeja eli defenssejä oman minuutensa varjelemiseksi. Lapsena nuo toimintatavat olivat tarpeen, mutta aikuisena ne kapeuttavat elämää, Irene Kristeri sanoo.

Defenssimekanismeja ovat esimerkiksi pahan projisoiminen oman itsen ulkopuolelle tai toisten ihmisten idealisointi. Myös mielihyvän hakeminen syömisestä tai juomisesta juontaa usein juurensa lapsuudesta. Keskusteluapu, joka säännöllisesti toistettuna tunnetaan terapiana, auttaa analysoimaan omaa itseä ja tapoja suhtautua elämän vaikeuksiin.

– Jos ihminen on juuttunut vanhoihin toimintamalleihin, hän ei saa itsestään irti sitä, mitä haluaa. Energiaa menee tarpeettomasti toimimattomaan käytökseen, Kristeri sanoo.

Kun oppii ymmärtämään itseään syvällisemmin, usein myös vapautuu. Myös ”mielen kuona-aineet” lähtevät liikkeelle eli samoja vastoinkäymisiä ei tarvitse vatvoa koko aikuisikää. Siksi keskusteluapu, samoin kuin kaikki muukin työ itsen hyväksi, auttaa ihmistä löytämään omat voimavaransa ja oman elämänsä mielekkyyden.

Kehon ja sielun huoltoa hyvinvointipysäkillä

Kristina Sanaksenaholla ja Irene Kristerillä on paitsi yhteinen työnäky myös yhteinen työtila, pieni studio Pietarinkadulla, jossa päiväsaikaan on ”sielunhuoltoa” eli terapiaryhmiä ja yksilövastaanottoja ja iltaisin avoimia kehonhuollon ryhmä- ja yksilötunteja.

– Meillä on haaveena, että tämä voisi olla tila, jossa ihminen voisi eheytyä kokonaisvaltaisesti, kaikilla tasoilla. Siis eräänlainen hyvinvointipysäkki – ja varsinkin naisille.
– Jos hoidetaan vain yhtä kohtaa, hoito jää usein tyngäksi. Mutta kun sekä ruumis, henki että mieli ovat kunnossa, hyvä olo voi resonoida, heijastua joka paikkaan.
Alkukesän ajan studiolla oli myös Taina Pietilän taidenäyttely.

– Taide koskettaa syvimmin ihmisen olemassaolon pohjia ja mielen mysteeriä. Juuri taiteen kautta voidaan lähestyä niitä syviä alueita, joissa esimerkiksi pyhyyden ja uskonnon kokemukset liikkuvat, Taina Pietilä sanoo ja viittaa Torsti Lehtisen ilmaukseen ”taide on uskonnon äidinkieli”.

– Taidetta ei tarvitse yrittää selittää, sillä se on sanojen ulottumattomissa, kuten moni muukin syvä kokemus. Mutta saattaessaan meidät lähemmäksi omaa haurauttamme se vie meidät samalla lähemmäksi omaa totuuttamme. Ihmisen totuus on elämän hauraus; tomumaja me olemme.

Elämää ei voi hallita eikä taidetta voi pukea yhteen kehikkoon. Luova ihminen elää jatkuvassa muutoksessa, uudistuu, särkyy ja kasvaa taas uuteen muotoon.

– Hyvä taideteos toimii kuten pyhän kosketus. Se puhdistaa ja uudistaa eikä sitä voi selittää. Se on muistuttaa, että olemme mukana jossakin itseämme suuremmassa virrassa, Pietilä miettii.

Miten kuuluikaan filosofian klassinen lause? Panta rei eli Kaikki virtaa, sanoi kreikkalainen filosofi Herakleitos.

Lähteitä:

Tuhkaa ja linnunrata. Henkisyys mielenterveystyössä. Suomen Mielenterveysseura, SMS-julkaisut 1998.
Kristeri, Irene: Tunteet ja syöminen. Kirjapaja 2003.
Tietoa Kristina Sanaksenahon avoimista tunneista sähköpostiosoitteesta ks.attitude@kolumbus.fi