Tästä uskosta en luovu 7 – ”Nimeni on taivaan kirjassa” 06.11.2006
Huumevuosista hengissä selvinnyt Jari Viljanen osaa arvostaa sitä, että on päässyt eroon riippuvuudesta ja saanut kiinni normaalista elämästä. Suurimman rauhan ja ilon tuo kuitenkin todellisen kodin löytyminen Jumalan luota.
Taivaan kirjasta Jari Viljanen kuuli ensimmäisen kerran vankilassa. Hän istui takapenkissä uskovien tilaisuudessa ja toivoi, että hänenkin nimensä olisi siinä kirjassa. Vaikka ihmettelikin, mikä sellainen on.
Nyt kuusi vuotta huumeista vapaana ollut Viljanen käytti aineita 12 vuotta. Yhdeksän käyttövuoden kohdalla silloinen avovaimo väsyi hänen elämäntapaansa ja halusi erota. Mies jäi asunnottomaksi.
– Siitä alkoi alamäki. Kolme vuotta elin kadulla. Nukuin yöt rappukäytävissä ja huumeluukuissa. Päätin, että vedän aineita niin kauan kuin minusta tulee kasvis tai kuolen. Vähimmilläni painoin 45 kiloa, nyt normaalipainoltaan 75-kiloinen mies kertoo.
Viljanen varasti autoja, autoista stereoita, tietokoneita, kaupoista rahaa ja ruokaa.
– Ajattelin, että kaikki mitä voi varastaa, on minun. Jos joku estää, annan turpaan. Jos en halua kävellä, otan lähimmän auton. Metrossa revin sakkolaput tarkastajien nenän edessä. Ruuan vain hain kaupoista tai söin suoraan hyllyltä.
Viljanen oli hoidossa monessa laitoksessa, mutta lopetus ei onnistunut. Lopulta kaupungin erityissosiaalitoimisto Esto ei antanut enää maksusitoumuksia.
– He pitivät minua toivottomana tapauksena, ja sellainen olin omasta mielestänikin.
Viimein Eston yhteyshenkilö ohjasi hänet Perjantai Kristukselle -iltaan Temppeliaukion kirkkoon.
– Olin ihan sekaisin aineista, mutta sieltä pääsin saamaan apua kristillisiin hoitokoteihin.
Uskolle kunnon perusta
– Olin nuorempana saanut lahjaksi Raamatun. Ennen kuin jouduin kadulle ja huumeidenkäyttöni paheni, luin sitä paljon. Yritin ymmärtää tekstiä järjellä pohtien, mutta se ei auennut.
Tietämättään Jari Viljanen janosi kokemusta Jeesuksen läsnäolosta. Kun hänen rukouksiinsa ei vastattu, hän päätteli, että hänessä on jokin vika.
Hoitokodissa hän alkoi taas lukea Raamattua. Eräässä Perjantai Kristukselle -illassa hän pyysi apua kokeneelta uskovalta mieheltä. Tämä auttoi hänet ymmärtämään, että hän tuijotti liikaa siihen, miltä tuntuu, eikä perustanut uskoaan Raamatun totuuksiin.
Samana iltana Viljanen rukoili yhdessä häntä auttaneen miehen kanssa yksinkertaisen rukouksen: ”Rakas Herra Jeesus, anna anteeksi syntini. Haluan antaa elämäni sinulle. Puhdista minut verelläsi.”
Myöhemmin Jumala vastasi Viljasen rakkaudenkaipuuseen antamalla tämän kokea läsnäolonsa poikkeuksellisen voimakkaasti, minkä jälkeen vieroitusoireet ja mieliteko aineisiin lakkasivat.
– Jumala myös opetti Raamatun avulla ja puhutteli muutenkin. Hän näytti minulle vihan itseäni kohtaan, ja viha hellitti. Koin voimakasta pyhää pelkoa ja tajusin Jeesuksen jumaluuden. Ymmärsin myös Jumalan rakkauden äärettömyyden. Hänen rauhansa täytti minut.
Olen saanut menneen anteeksi
Jari Viljanen valmistui viime keväänä lähihoitajaksi mielenterveys- ja päihdetyöhön. Hän työskentelee mielenterveyshoitajana psykiatrisessa sairaalassa. Äskettäin syntyi lapsi, nyt uskovan aviovaimon kanssa. Myös suhde aikaisemmassa suhteessa saatuihin lapsiin on korjautunut. Elämä hymyilee.
Alussa normaalielämänkin asiat olivat vaikeita. Viljasen piti opetella perusasioita kuten menemään sovittuna aikana sovittuun paikkaan, käyttämään pankkikorttia, maksamaan laskut.
– Iloitsen joka päivä siitä, että elän ilman huumeita, hän sanoo.
– Nimi taivaan kirjassa on nyt totta minun kohdallani. Kristus on ostanut minut ja olen antanut itseni hänelle. Tiedän, että kun kerran kuolen, pääsen taivaan kotiin, joka on todellinen kotini.
– Minulla on Jumalan antama rauha ja vapaus. Olen saanut menneen anteeksi. Tunnen siitä suurta iloa. Se on jatkuvasti kumpuavaa tietoisuutta sydämessäni. Se ei ole lähtöisin itsestäni. Herra, joka asuu sydämessäni, vakuuttaa minut siitä.


