Toiset kuuluvat enemmänkin siihen koulukuntaan, joka ehkä uskoo ylösnousemukseen mutta etsii jumalallista alkuperää olevaa iloa ja rauhaa jo maan päällä. He voivat kuvitella, että taivas voisi laskeutua hetkittäin tänne. Silloin elämän tarkoitus toteutuu arjen pyörityksessä ja sen vaihtelevissa käänteissä. Itsekin ajattelen näin.

Oikeastaan elämän tarkoitus pelkästään miljardeine ihmiskohtaloineen on arvoitus, johon ei voi löytää järjellistä vastausta. Kysymys on ihmiselle mieletön. Tässä kohtaa teen tuon kuuluisan uskonhypähdyksen ja sanon, että suurelle Toiselle elämän tarkoitus on itsestään selvää. Näin on siksi, että hän on luonut kaiken olemassa olevan.

Tuo suuri Toinen on siis luonut kaiken, mikä antaa elämälle mielekkäät raamit. Paitsi että tämä käsitys täydentää mukavasti tieteellistä maailmankuvaa, se tuo elämään ryhtiä. Elämä ei olekaan sattumanvaraisuuksien summa, vaan jännittävällä tavalla kokonaisuus, vaikkakin pohjimmiltaan salattu.

On kuitenkin olemassa pahaa, jolla ei näytä olevan mitään tarkoitusta. Silloin tunne elämän tarkoituksellisuudesta voi hävitä ja usko kaikkea ohjaavaan Toiseen kadota. Silloin on vain pakko tunnustaa, että maailmassa on paljon sellaista kärsimystä, jonka tarkoitus jää ihmiselle tässä ajassa käsittämättömäksi.

Kuka olen?

Suuren Toisen luoma elämä on lahja ja alkuperänsä vuoksi mittaamattoman arvokas. Hän on luonut minut kuvakseen ja kaltaisekseen, mikä panee miettimään. Ei ole yhdentekevää, kuinka toimin. Kuka olen? Onko minulle annettu esimerkiksi sellaisia taipumuksia, joita olisi suorastaan synti olla käyttämättä? Nämä ovat kysymyksiä, jotka käsittelevät ihmisen perimmäisiä sopukoita.

Oman itsetuntemuksen lisääntyessä saattaa herätä tietoisuus kutsumuksesta, joka voi näkyä esimerkiksi poliittisena vaikuttamisena. Kutsumustietoisen ihmisen sisimmässä muotoutuu kokonaisvaltainen käsitys siitä, mihin hänen kannattaisi elämässään suuntautua. Joku voi kokea noudattavansa suuren Toisen tahtoa, vaikka näistä asioista ei olekaan juuri tapana suuremmin huudella. Silloin elämä voi tuntua riemukkaan mielekkäältä, vaikka ulkopuolisen silmissä se näyttäisi lähinnä suurelta onnettomuudelta.

Etsiä hyvyyttä ja rakkautta

Hyvää elämää voinee vallan hyvin elää ilman uskoa tuonpuoleisiin jumaliin. Ihmisen moraalikaan ei taida siitä sanottavammin rapistua, vaikkei hän usko mihinkään itseään suurempaan.

Elämän mielekkyyttä kuitenkin lisää usko siihen, että kaiken luonut Toinen on luonteeltaan rakastava, armahtava ja uskollinen. Tuntuu hyvältä uskoa, että myös luomakunta on alun perin hyvä ja viestittää olemuksellaan alkuperästään.

Ihmisessä elää kaipaus alkuperänsä puoleen, ja hän tuntee siitä merkkejä kokiessaan hyvyyttä ja rakkautta. Vaikka kokemukset hyvyydestä jäisivätkin jostain syystä niukoiksi, pelkkä hyvyyden etsiminen riittää elämän tarkoitukseksi. Ahdistus vähenee ja elämälle tärkeät ilo ja kiitollisuus voivat päästä pintaan.

Kokemus vakuuttaa syvästi

Joillakin ihmisillä on uskonnollisia kokemuksia, joissa he tuntevat sulautuvansa alkuperäiseen Luojaansa ja kokevat kaiken täydellisen merkityksellisenä. Näistä kokemuksista tiedetään, että ne ovat vahvoja ja voivat muuttaa koko ihmiselämän suunnan.

Mystikot kirjoittavat kokemuksistaan, ja esimerkiksi islamilainen suufirunoilija Mawlana Rumi  käyttää paljon juopumukseen tai rakastumisen tunteeseen liittyviä sanoja ja kielikuvia, kun hän kuvaa yhdistymistä Jumalaan. Vastaavanlaisista kokemuksista ovat kertoneet myös monet kristityt. Voin kuvitella, että näissä kokemuksessa on kysymys enemmästä kuin mitä sanat pystyvät kantamaan.

Lisää aiheesta: Vastauksia elämän tarkoitusta etsivälle