Vanhan hyve-etiikan mukaan oikeastaan ei. Jos miestä vievät vain intohimot ja suonissa kohiseva adrenaliini ilman pelon häivää, ei hänelle putoa bonuksia. Bonuksia ei myöskään saa luontaisesta rohkeudesta. Luonteeltaan rohkea ei tunne pelkoa monissa tilanteissa, joissa arempi tuntee.

Sankari Brucesta tulee vasta, jos hän on voittanut pelkonsa. Rohkeus merkitsee kykyä vastustaa ja hallita pelkoa vaikka sydän hakaten.

Hyveellinen puolustaa ihmisen arvoa

Ei sekään vielä mitään, jos on rohkea. Hyve rohkeudesta tulee vasta, kun se palvelee jotain hyvää. Antiikin aristotelisen keskitien mukaista on olla rohkea oikeina aikoina, oikeiden asioiden suhteen, oikeita henkilöitä kohtaan, oikeista syistä ja oikealla tavalla. Viisas rohkeus kulkee heikkouden ja uhkarohkeuden välissä.

Fyysikko Albert Einstein (1879–1955) sanoi maailman olevan vaarallinen paikka ”ei niiden vuoksi jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi jotka katsovat vierestä, eivätkä tee mitään”. Rohkealla on   kanttia olla rehellinen ja elää siten kuin kokee oikeaksi. Hänellä on voimaa voittaa itsensä. Sisäisesti rohkea väistää tarvittaessa vaaraa, ja siksi se voi näyttää jopa heikkoudelta. Rohkealta vaikuttava taas saattaa olla sisäisesti pelokas ja huono kestämään toistenkaan arkuutta.

Niin rohkeutta kuin muitakin hyveitä vahvistetaan kasvatuksella. Akatemiaprofessori Simo Knuuttila muistuttaa, että jo kreikkalainen filosofi Aristoteles (384–322 eKr.) käsitti etiikan pitkälti kasvatukseksi, jossa mieleen luodaan hyviä toimintatapoja. Myös tunteiden tuntemista pitää harjoitella, jotta esimerkiksi rohkeutta tuntee eri tilanteissa sopivalla tavalla.

– Ihmiset oppivat tuntemaan tunteita, kun he osallistuvat erilaisiin elämäntilanteisiin vanhempien ja opettajien kanssa.

Knuuttilan mukaan aristoteliseen hyve-etiikkaan kuuluu, että hyveitä ei opita kirjoista. Rohkeutta harjoitetaan esimerkiksi oppimalla esiintymään ja osallistumalla kilpailuihin, jotka antavat rohkeutta.

– Aristoteleen ajatus on, että aina täytyy myös ottaa huomioon henkilö. Ihminen saattaa olla synnynnäisesti sisäänpäin vetäytyvä, eikä hänestä tarvitsekaan tulla yhtä rohkea kuin jostakin toisesta.

Heikkouden myöntäminen on hyvä alku

Vaikka pelkoa pystyisi voittamaan, voi edelleen pelätä. Pelko on tervettä, eikä kaikkia pelkoja ole syytäkään karistaa. Mutta entä jos niitä haluaisi paremmin kuriin?

Sturenkadun psykiatrian poliklinikalla työskentelevä psykologi ja psykoterapeutti Maini Qvist uskoo, että ensin on mentävä pelkoja päin. On myönnettävä, että on myös heikko, ja sen tiedon päälle rakennettava uutta. Qvist käsittelee asiakkaidensa kanssa monesti arkielämän naamareita ja puolustuskeinoja, jotka voivat ilmetä kovuutena.

– Kovuus voi olla syntynyt siitä, että ei ole saanut olla heikko ja tukeutuva. Monelle heikkouden myöntäminen on pelottavaa, mutta nimenomaan siinä on 

Qvistin mukaan rohkeudella on käyttöä etenkin suurissa kriiseissä.
– Vaikka kriisi on raskas eikä mitenkään toivottava kokemus, se on myös aina uusi mahdollisuus. Sitä kautta syntyy usein rohkeutta löytää uusia ja hyviä asioita.

Kuten käytännöllisen viisauden myös rohkeuden on sanottu olevan edellytys muille hyveille: Vasta rohkeus ottaa muut hyveet käyttöön. Kun rohkeus yhdistyy tietoiseen pyrkimykseen hyvään, puhutaan uskonnon kielellä kilvoittelusta.

Raamattu kehottaa rohkeuteen

Usko, toivo ja rakkaus voivat vahvistaa rohkeutta. Yhdessä niillä kaikilla on käyttöä etenkin, kun elämä vaatii erityistä urheutta – kun on taisteltava sairautta, epävarmuutta ja kuolemanpelkoa vastaan.

Raamatussa kehotetaan monessa kohdassa olemaan rohkea ja turvallisella mielellä. Jeesus tekee pelosta ja rohkeudesta suorastaan uskonasioita, kun hän moittii myrskyä pelkääviä opetuslapsia vähäuskoisiksi. Jeesus oli varma siitä, että Jumalaan turvaavan ei tarvitse pelätä mitään.

Alankomaalainen munkki Tuomas Kempiläinen (1380–1471) kehotti: ”Pelkää Jumalaa, eikä sinun tarvitse koskaan pelätä ihmistä”. Mutta entä jos oma kokemus sotii tätä vastaan? Jos pelkää silti.

Luterilaisen ajattelun mukaan usko ja luottamus Jumalan huolenpitoon saadaan lahjana, eikä siihen siksi tarvita omaa rohkeutta tai voimaa. Ehkä Jumalan tärkein viesti ihmiselle onkin: Ei hätää. Ei mitään hätää.