Oletko koskaan kokenut, että mielesi on tyhjentynyt kaikesta turhasta ja olet voinut uppoutua täysin johonkin omaan puuhasteluusi? Tai että esimerkiksi töissä kaikki tuntuu sujuvan kuin virtauksen lailla? Olet ehkä kokenut jotain siitä, mitä meditaatiolla tavoitellaan ilman, että olet siihen tietoisesti pyrkinyt.

Varsinaisille meditaatiotekniikoille on luonteenomaista ulkoisten ärsykkeiden karsiminen ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen esimerkiksi sanaan, rukoukseen, hengitykseen tai mantraan. Meditaatio voi olla myös keskittynyttä mutta samalla levollista omien vaihtuvien tunteiden tai mielikuvien tarkkailua ilman minkäänlaista arvottamista tai arviointia.

Kristillisessä perinteessä meditaation lähtökohta on usein lyhyt raamatunteksti, jonka sisältöön rukoilija paneutuu. Raamattumeditaatio voi kääntyä myös niin sanotuksi kontemplaatioksi, jota kuvataan levon rukoukseksi ja rakkaudessa lepäämiseksi.

Kielteiset tunteet vähenevät

Mitä ihmisen mielessä tapahtuu, kun hän meditoi? Tampereen yliopiston psykologian professorin Markku Ojasen mukaan keskeistä on, että meditoidessa ihmisen jatkuva minää ja kokemuksia arvioiva sisäinen vuoropuhelu väistyy taka-alalle. Tietoisuus kohdistuu vain joko valittuun kohteeseen tai siihen, mitä mielessä kulloinkin liikkuu.

Tätä tietoisuuden rauhoittumista on tutkittu paljon, ja tulokset ovat osin ristiriitaisia. On kuitenkin näyttöä siitä, että meditointi syventää mielentyyneyttä, parantaa tarkkaavaisuutta ja lievittää kielteisiä tunteita. Se nopeuttaa myös stressistä toipumista.

Meditaation fyysiset vaikutukset ovat rauhoittavia: sydämen lyöntitiheys laskee hiukan, palautuminen stressireaktiosta nopeutuu, verenpaine laskee ja aivoissa todetut levollisuudesta kielivät alfa- ja theta-aallot lisääntyvät.

Oman navan tuijottaminen tuskastuttaa

Meditoinnissa näyttäisi olevan parantavaa se, että sen aikana ihminen saa etäisyyttä omaan minäkeskeisyyteensä eli jatkuvaan ”omaan napaan tuijottamiseen”. Lupaavista tulokset ovat rohkaisseet hyödyntämään meditointia myös psykoterapian osana. Tässä terapiassa elämää haittaavaa oiretta ei selitetä vaan se hyväksytään sellaisenaan.

Meditaatiota hyödyntävässä terapiassa pyritään pääsemään eroon oireen taustalla olevien syiden tulkinnoista. Tämä on päinvastainen lähestymistapa kuin mitä perinteinen psykoterapia edustaa, ja tuottaa tuloksia. Tietysti myös lääkitys puree usein suoraan oireisiin.

Perinteisesti oireelle on terapiassa pyritty löytämään syy, jonka jälkeen oire saattaa hellittää. Ojasen mukaan tämän hoidon vaarana on, että ihminen voi liittää oireen omaan persoonallisuuteensa. Ongelman liiallinen vatvominen saattaa ruokkia sitä ja esimerkiksi unettomuutta vastaan taisteleminen takaa sen, että uni ei tule.

Useimmilla meistä on taipumus yrittää vaistomaisesti selittää kielteisiä tunteita, kun taas myönteisille tunteille ei haeta yhtä tehokkaasti selityksiä.
– Kun oikein lähdetään vellomaan syitä, niin silloin tulevat mieleen kurjat lapsuudet vaikka kuinka monenteen polveen, Ojanen sanoo.

Toki on olemassa tietoa myös siitä, kuinka perinteisen psykoterapian mukainen itsetarkkailu ja ongelmien tiedostaminen voivat olla ihmiselle hyödyksi. Meditaation aikana tietoisuudesta poissuljetut ongelmat voivat päästä tavallista helpommin tietoisuuteen. Joissakin tutkimuksissa meditointia harjoittaneet ovat kertoneet, että säännöllinen meditointi on auttanut heitä tutustumaan omaan mielenmaisemaan, mikä on puolestaan vahvistanut heidän persoonallisuuttaan.

Uskon ydinsanoma tukee elämää

Kristillisessä meditaatiossa ihminen voi keskittyä uskon hyvään ydinsanomaan rakkaudesta, mikä on vastakkainen monille tuhoisille asioille. Samalla hän voi yrittää hyväksyä omat kipunsa, jotka eivät kuitenkaan turhenna kaikkein kallisarvoisinta asiaa. Näin ihminen voi vapautua ainakin hetkittäin omasta ahdistavasta minästään.

Myös hiljaisuuden retriitissä ihmisen mieli voi vaeltaa turvallisesti. Retriitissä syntyy levollinen olotila, jossa ajatuksilla on varaa tulla ja mennä. Myös kielteiset tunteet hyväksytään, mutta niitä ei kuitenkaan yritetä perin pohjin tulkita.

Kristillisestä perinteestä tuttuun ajatukseen ihmisen mystisestä kehittymisestä tiettyjen tasojen tai lainalaisuuksien kautta Markku Ojanen suhtautuu varauksin.

– Minulla on paha epäilys, että ihmisparan täytyy tyytyä tiettyyn kasvamattomuuteen, vaikka uskonnollinen ja psykologinen kirjallisuus antaisikin ohjeita onnen tavoittelemiseen. Toisaalta uskoontulon kokemus tai oman uskonnollisuuden syveneminen voivat olla aina mahdollisia.

Lue lisää meditointitavoista

Lähteitä: Seppo Häyrinen, Heikki Kotila: Retriitti – Tie hiljaisuuteen. Edita 2003.
Anna Hollander, Leena Salmensaari, Ann-Sofi Strobacka: Lasten rukoushelmet. Kirjapaja 2002.
Michael A. West: Psychology of Meditation, Oxford Science Publications, 1987.