Blogi, blogistan, blogosfääri – tuttuja termejä? Jos eivät, alat vähitellen kuulua vähemmistöön.

Valtaosa suomalaisista internetin käyttäjistä kertoo jo tutustuneensa blogeihin, päiväkirjamaisiin verkkosivuihin, jotka tarjoavat kirjoittajalle ja lukijalle mahdollisuuden vuoropuheluun. Tekstin, äänen ja kuvien julkaiseminen netissä on käynyt vaivattomaksi, koska tarjolla on ilmaisia ja helppokäyttöisiä julkaisuohjelmia. Pohjolan pöytälaatikkorunoilijat ovat heittäytyneet joukolla verkkoon.

– Suomalaiset ovat perustaneet noin 250 000 blogia, joista aktiivisia on parikymmentätuhatta, arvioi sosiaalisen median tutkija Esa Sirkkunen  Tampereen yliopistosta. Tiedon, kontaktien ja ajanvietteen lisäksi blogeista haetaan areenaa, jolla voi harjoittaa kirjoitustaitojaan ja ilmaista itseään. Taloudellista hyötyä tavoittelee harva.

– Kirjoittajat saavat palkkionsa muilta saamastaan tunnustuksesta ja myös sen antamisesta muille. Tämä on bloggaamisen hienoimpia ominaisuuksia, Sirkkunen sanoo.

Mielipiteiden verkosto

Valtaosa blogeista jää lyhytikäisiksi kokeiluiksi. Osa kuitenkin sinnittelee vuosia. Esa Sirkkusen mukaan Yhdysvalloissa joistakin blogeista on tullut oikeita medioita, joiden mainostulot ovat huipputasoa.

Hänestä blogit voivat parhaimmillaan ratkaista myös perinteisen journalismin ongelmia. Enää ei kerrota ylhäältä käsin, miten asiat ovat, vaan pyydetään yleisöltä mielipiteitä. Bloggaajathan ovat omien elämiensä huippuasiantuntijoita.

Blogilista-hakemistossa, joka luetteloi kotimaisia blogeja, kirjoittajien kiinnostuksenkohteet vaihtelevat anoreksiasta ulkosuomalaisuuteen. Kansallinen erikoisuus ovat sadat neuleblogit, joissa käsityöharrastajat vaihtavat virkkuuvinkkejä ja vertailevat viimeisimpiä luomuksiaan. Innokkaimpia bloggaajia näyttävät olevan hyvin toimeentulevat nuoret aikuiset.

– Tällainen teknologia luo myös eroja ihmisten välille. Kaikilla ei ole vielä pääsyä internetiin tai haluakaan sinne. Vaarana on, että yhteinen julkisuus pirstoutuu yhä pienemmiksi saarekkeiksi. Silloin yhteinen keskustelu käy hankalammaksi, Sirkkunen huomauttaa.

Blogeista haetaan huomiota ja hyväksyntää

Menestyvät ja paljon luetut blogit ovat hyvin erityyppisiä. Yksi tie maineeseen on tirkistelynhalun ruokkiminen. Lukijaluvut nytkähtävät taivaisiin, kun opiskelija ruotii kokemuksiaan prostituoituna tai taksikuski tilittää typeristä asiakkaistaan.

– On niitäkin, jotka kirjoittavat asiaa ja saavat hyvin lukijoita. Perusbloginlukijaa sellainen ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa, myöntää blogiaktiivi Mari Koistinen, joka valmistelee väitöskirjaansa blogien kulutuskirjoittelusta.

Leijonanosa blogeista käsittelee tavallisten ihmisten tavallista elämää, ihmissuhteita, harrastuksia, arjen iloja ja vaikeuksia. Kaikki perustuu vuorovaikutukseen. Jos haluaa saada lukijoita omalle blogilleen, on myös oltava kiinnostunut muiden blogeista.

Kulutusjuhla- ja Mieto marinadi -sivustoja emännöivä Koistinen kertoo huomanneensa, että toisinaan blogit tarjoavat kirjoittajilleen suoranaista terapiaa.

– Olen tavannut bloggaajia, jotka kirjoittavat esimerkiksi masennuksestaan. Heille on erityisen tärkeää saada kannustavia kommentteja lukijoilta. Luulisin, että jokaisella on tarve kokea itsensä jollain lailla tärkeäksi, ja blogi on melko harmiton tapa hakea hyväksyntää.

Nimimerkki antaa tilaa sanoa

Internetissä huomiota voi saada laittamatta itseään täysin likoon. Mitä henkilökohtaisempi ote, sitä todennäköisemmin bloggaaja kirjoittaa salanimellä.

– Minulle blogi on foorumi, jossa voi kerrankin sanoa rehellisesti asiat, joita ei muualla saa sanoa ääneen, kertoo nimimerkillä Ensimmäinen bloggaava helsinkiläisnainen. Hän muistuttaa nimimerkin suojelevan myös muita ihmisiä: Viimeinen sammuttaa valot -blogissa huutia ovat saaneet niin entinen poikaystävä kuin sinkkuelämän sietämätön keveys.

– Päiväkirjaan verrattuna pidän blogissa siitä, että tunteet ja ajatukset on mietittävä loppuun asti. Ne täytyy ilmaistava siten, että joku muukin ymmärtää, mitä tarkoitan. Samalla on ollut eheyttävää löytää foorumi, jossa kukaan ei voi sanoa, että ei näin saa kirjoittaa – tässähän on väärä tyyli ja pilkkusäännöt pielessä!

Blogihuuma ei laannu

Ilmaisunvapauden rajoja koetellaan, kun ihmiset kokeilevat siipiään julkisuudessa. Kasvottoman viestinnän huumassa on helppo puhua suunsa puhtaaksi. Suomessakin blogikirjoittelun seurauksena on jo annettu tuomio kunnianloukkauksesta.

Holtiton loanheitto on silti harvinaista. Mari Koistinen on kokenut, että ihmiset eivät kovinkaan usein siihen ryhdy.

– Olen ehkä oppinut ottamaan itseni vähemmän vakavasti bloggaamalla. Olen tajunnut, että voin kertoa hölmöjäkin juttuja, koska muillekin sattuu niitä. Sikäli blogeissa on myös itsetuntemusta lisäävä puoli, Mari Koistinen toteaa.

Suomalaisten blogi-into ei näytä laantumisen merkkejä. Tuppisuina tunnettu kansa on virtuaalimaailmassa yksi Euroopan äänekkäimmistä. Onneksi ylirasittuneille bloggaajille myydään jo maailmalla opaskirjoja, joissa neuvotaan, miten selviät loukkauksista, rohkaiset lukijoita vuorovaikutukseen – ja vältät loppuunpalamisen bloggaajana.